Jyväskylän voutikunnan tapahtumia vuonna 2021

Ravintola Peurankello, Laukaa 12.10.2021

Saapuessamme Laukaan Peruunkaan, Ravintola Peurankelloon, ravintolapäällikkö Sari Silvola toivotti Rôtisseurit tervetulleeksi kuohuvan kera. Meren antimista luotu klassinen illallinen oli onnistunut. Tarjoilut olivat erittäin maistuvia ja henkilökunta hyvin huomaavaista. Pöydässä keskusteltiin iloisesti, jopa kovaäänisesti. Tällaiset yhteiset illat ammattilais- ja harrastajajäsenten kesken antavat paljon. Ilta oli todella mukava.

Keittiön tervehdyksenä Kylmäsavulohitartar ja Saaristolaisleipä
Kermaista rapukeittoa ja lisäksi Briossi-sämpylä hierrettyä tillivoita
Vasikanleike à la Oskar Choron-kastiketta, tankoparsaa, hummeria ja perunaa
Creme Brûlée Mustikka-hilloketta
Erkki Fredrikson antoi kiitokset Peurankellon henkilökunnalle erinomaisesta palvelusta. Samalla saimme kuulla pienen kertomuksen Peurungan historiasta ja Vasikanleike a´la Oskarin taustoista.

_________________________________


Alban toimitusjohtaja Ari Routti (vas.) ja kamarineuvos Erkki Fredrikson vaihtoivat kuulumisia ennen rapuillallista

Ravut maistuivat elokuun illassa


Parikymmentä Chaîne des Rôtisseurs Jyväskylän jäsentä osallistui elokuiselle rapuillalliselle ravintola Alban terassilla perjantaina 6. elokuuta. Keli oli aurinkoinen, järvinäköala komea ja pimenevä ilta tunnelmallinen.

Ilta aloitettiin Villa Sandi II Fresco Proseccolla, jolla myös ryyditettiin kantarellikeittoa. Sitten päästiin rapujen pariin. Saksiniekkoja riitti kaikille vähintään puolen tusinaa ja juomana oli saksalaista rieslingiä Moselin alueelta. Sekä tietenkin Aalborgin akvaviittiä.

Illallista jatkettiin paistetun ahvenen ja haukiterriinin kera. Sitruuna-sahramikastike ja peruna-maa-artisokka täydensivät annoksen. Ranskalainen Picpoul De Pinet Esprit Marin -valkoviini Languedoc-Roussilonilta sopi kala-annokselle erinomaisesti.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin sitruuna-raakalakritsipannacottaa kahvia ja konjakkia unohtamatta.

”Ravut olivat erittäin hyviä ja maukkaita, kertoivat Kati Perosvuo ja Teemu Honkanen, jotka osallistuivat Jyväskylän rotissöörien rapuillalliselle ensimmäistä kertaa.

Alkumaljoista nauttimassa: Sari Harvia-Jyllinmaa (vas.), Seppo Valkeinen, Matti Jyllinmaa, Olavi Kokkonen, Mari Moilanen, Katri Paakkari, Ilkka Paakkari ja Kristiina Fredrikson
Chaîne des Rôtisseurs Jyväskylän vouti Sari Harvia-Jyllinmaa täpläravuista nauttimassa.


* * * * * *


Kirkkoniemen isäntä Erkki Fredrikson runsaan alkupalapöydän äärellä.

Kesäpidoissa herkkuja 1800-luvulta

Chaîne des Rôtisseurs Jyväskylä otti kesän vastaan Fredriksonien Kirkkoniemen huvilalla perinteiseen tapaan.


Teksti ja kuvat: Ari Mäntylä

Kun kamarineuvos Erkki Fredrikson toteaa perinteisen linjan jatkuvan rotissöörien kesäpidoissa Kirkkoniemen huvilalla, ovat paikalle saapuneet Jyväskylän paistinkääntäjät mielissään. ”Taas on tarjolla epätavallisia ruokia”, Fredrikson vahvistaa yleisen mielipiteen Kirkkoniemen Kalaasien antimista.

Fredrikson valmistelee teosta Jyväskylän ruoka-ja juomakulttuurista vuosilta 1837-1914 ja illan alkuruuat ovat teeman mukaisia. Tarjolla on perinteisiä ruokia notkuva alkupalapöytä sekä kokki Jussi Peisan valmistama pääruoka.

”Lupaan, että ette pääse vähällä ennen kuin pääsette Jussin pääruokaan”, Fredrikson alustaa.

”Pääruoka on tehty hiiligrillissä. Niin kuin paistinkääntäjän valassa todetaan, että paisti on käännettävä vartaassa ja tehtävä hiilloksella, niin se tänään toteutetaan”, illan isäntä lupaa.

Mutta ennen runsasta alkupalapöytää nautitaan kuohuviinit ja mätiruisnapit. Ne herättävät makuhermot huvilan alkupaloille. Tarjolla on lämmintä silliä, riimisuolattua lohta, talon emännän Kristiina Fredriksonin tekemää kuhaterriiniä, hunnutettua lohta, muikkusardiineja, savusiikaa munakokkelilla, karitsan kylkirullaa, savustettua poronkieltä ja uusia perunoita.

”Lämmin silli, hunnutettu lohi, savustettu poronkieli ja muikusta tehdyt sardiinit ovat unohdettuja 1800-luvun ruokia”, Fredrikson sanoo.

Fredriksonin keväällä julkaistavassa kirjassaan Pöydän iloja pikkukaupungissa käsitellään syömisen ja juomisen historiaa Jyväskylässä kaupungin perustamisesta vuoteen 1914, jolloin Belle Époquena tunnettu aikakausi loppui ja ensimmäinen maailmansota alkoi. Kirja sisältää aikakauden unohdettuja reseptejä nykyaikaisin välinein valmisteltavaksi.

”Jyväskylän ruokakulttuuri kehittyi vähitellen kohti suurenmoisia ruokia. Vaikka Jyväskylä oli pikkukaupunki, niin kaupungissa juotiin samppanjaa sekä nautittiin ostereita ja kaviaaria jo vuonna 1850. Jyväskylässä oli kulinaristeja 1850-luvulta alkaen. Seminaarin lehtorit toivat Jyväskylään vaikutteita Euroopasta”, Fredrikson kertoo.

”Vuonna 1869 alkoi kaikkien aikojen nousu, kun alettiin sahata mustia tukkeja vuosikymmen aikaisemmin ison osan maakunnan metsävarantoja tuhonneiden metsäpalojen jälkeen. Vuosien 1871-74 korkeasuhdanne toi muassaan ennen kokematonta ylellisyyttä ravintoloiden pöytiin”, Fredrikson sanoo ja viittaa Belle Époquen alkuun eli vuoteen 1871.

”Jyväskylässä tulivat tunnetuksi keittiön teknologian innovaatiot, merentakaiset herkut ja korkealaatuiset juomat. Maailmansota ja sen myötä ravintola-alalle tuhoa tuottanut kieltolaki romuttivat tuon kehityksen”, Fredrikson kertoo.

Laukaan lohi ja muikun mäti olivat Keski-Suomen herkkuja ja ne tunnettiin kulinaarien keskuudessa. Kalaasien alkupalapöydässä lohta oli kahdella tavalla: riimisuolattuna sekä valkoviinissä höyrytettynä ja kurkkusiivuilla hunnutettuna. Muikusta tehdyt sardiinit olivat monelle uusi makuelämys ja tuskinpa kaikki olivat savustettua poronkieltäkään hunajamajoneesin kera aikaisemmin syöneet.

Pääruokana oli possun sisäfilettä a la saltimbocca romana, vihreää parsaa ja parmesania. Possun sisäfile oli kypsennetty sous vide -menetelmällä 63 asteeseen ja sitten grillattu pari minuuttia hiilien päällä. Parmankinkut oli paahdettu 160-asteisessa uunissa 14 minuuttia. Salviaa oli sivelty lihan päälle ja kelmun alle. Salviaa löytyi niin ikään voinokareesta kera parmankinkun, jota oli tarjolla paahdettuna myös erikseen. Parsat oli grillattu kerrassaan mehukkaiksi.

Jälkiruoka koostui suolakinuskijäätelöstä ja kinuskikastikkeesta sekä päärynäsorbetista. Viineinä tarjottiin Moselin alueen valkoviiniä, Villa Antinorin punaviiniä ja jälkiruuan kanssa Asti Gancia -kuohuviiniä.

Riitta Palho tarjoili kuohuviinit illan alkajaiseksi.
Mädillä ryyditetyt ruisnapit herättivät makuhermot illan antimiin. Anne Rantanen tarjoili, Erkki Fredrikson ja voutimme Sari Harvia-Jyllinmaa nauttivat.
Jussi Elimäki, Maarit Elimäki, Matti Jyllinmaa ja Sari Harvia-Jyllinmaa notkuvan alkupalapöydän ääressä.
Petri Wahlgren (vas.) ja Veikko Partanen pääruokaa noutamassa. Jussi Peisa (oik.) ja Martti Lehtinen tarjoilevat.
Kirkkoniemen Kalaasien toteuttajat: Marianne Waskilampi (vas.), Martti Lehtinen, Riitta Palho, Erkki Fredrikson, Anne Rantanen ja Jussi Peisa.

_________________________________


Miina-Maria Ayala (vas.), Kätlin Savela ja Janne Ruohonen juhlistivat Rôtisseurs-kilven saamista asianmukaisesti samppanjalla.

Savutuvan Apajasta Keski-Suomen viides kilpiravintola

Jyväskylän pikkukapitulissa luovutettiin käätyjä ja nautittiin tasokas illallinen.

Teksti: Ari Mäntylä

Kuvat: Seppo Lauritsalo

Keski-Suomeen saatiin jälleen viides kilpiravintola, kun Savutuvan Apajalle luovutettiin Chaîne des Rôtisseursin myöntämä tunnustus laadukkaan ravintolan merkiksi. Rôtisseurs-kilpi viestittää asiakkaalle, että ravintolassa ruoka ja sen raaka-aineet sekä palvelu ovat todistetusti korkealla tasolla.

”Fiilikset on aika huikeat. Nyt on aika hyvä olla. Olen aika otettu ja ylpeä näistä kahdesta”, Savutuvan Apajan yrittäjä Miina-Maria Ayala viittasi keittiömestari Kätlin Savelaan ja ravintolapäällikkö Janne Ruohoseen.

Rôtisseurs-kilven anominen oli nimittäin Savelan ja Ruohosen idea.

”Meillä on ollut suunnitelmia tulevaisuuden varrelle, mutta tämä kilven hakeminen ei ollut suunnitteilla. En tiedä miksi”, Ayala sanoi.

Savela ja Ruohonen pistivät kuitenkin tuumasta toimeksi.

”Minulle on jäänyt jostain Rôtisseurs-jutusta mieleen, että heillä ruokaa valmistetaan tulella ja savulla. Ja sehän on ollut meilla koko ajan. Halumme tehdä pihalla. Grillata, savustaa ja paistaa hiilellä. Ja juuri sitähän me halutaan tehdä. Ruoka ei ole vain maku, vaan se on myös sen tuoksu ja äänet”, Virossa alalle kouluttautunut Savela kertoi.

Saarenmaalta Suomeen muuttanut Savela on kerännyt kannuksia yrittäjänä aina maitotilalta alkaen.

”Ravintola-alalla aloitin jo Neuvostoliiton aikana Viru-hotellissa ja Georg Otsilla. Suomessa olen ollut Keurusselällä”, Savela kertasi uraansa.

Savutuvan Apajalle Savela kertoi päätyneensä sattuman kautta nelisen vuotta sitten.

”Kun ajoin ensimmäistä kertaa tänne portille, niin kuin kotiin olisin tullut. Tämä on minun paikkani, siitä ei ollut epäselvyyttä”, Savela tuumasi.

Restonomiksi valmistunut Janne Ruohonen on työskennellyt Savutuvan Apajalla viitisen vuotta.

”Olen aikaisemmin ollut isojen ketjujen leivissä hotellipuolella, mutta jossain vaiheessa vaan ajauduin ravintolapuolelle. Ennen Savutuvan Apajaa olen ollut ravintolapäällikkönä ketjuravintoloissa Jyväskylässä”, Ruohonen kertoi.

Savutuvan Apajan kehittyminen kilpiravintolaksi alkoi Ruohosen ja Savelan palkkaamisten kautta.

”Meillä ei ole aikaisemmin ollut keittiömestaria ja Kätlinin palkkaaminen keittiömestariksi oli yksi pykälä seuraavalle tasolle. Saimme oikeanlaisen ihmisen, jolla on riittävä kokemus, näkemys, osaaminen ja intohimo tekemiseen”, Ruohonen selvitti.

Ayala vihjaa väliin, että jälleen olisi tekijälle tarvetta, sillä Savutuvan Apajan keittiö kaipaa yhtä kokkia lisää.

Paikallisuus ja raaka-aineiden hankkiminen lähitiloilta on nykyisin Savutuvan Apajalla itsestään selvyys.

”Se on meidän juttu, että meille ei tule raaka-aineet isojen tukkujen kautta. Otetaan pieniltä tuottajilta ja tehdään itse”, Savela sanoi.

Savutuvan Apajan miljöö on ainutlaatuinen Suomessa, eikä siihen ole tarvinnut puuttua pientä päivitystä lukuun ottamatta.

”Ollaan me sitä miljöötä tuotu ehkä vähän tähän päivään. Meillä vanha Suomi kohtaa tämän hetken trendit omalla twistillä lähiympäristöä kunnioittaen”, Ayala puntaroi.

Mikä merkitys Rôtisseurs-kilvellä on Savutuvan Apajalle?

”Se kertoo hyvästä tasosta ja meidän intohimosta. Me todella tehdään tätä täydellä sydämellä”, Ayala korosti.

Kilpi luovutettiin Chaîne des Rôtisseurs Finlanden pikkukapitulin yhteydessä 14. toukokuuta 2021. Pikkukapituliin osallistui 58 jäsentä ja heistä kymmenkunta oli mukana installoinnissa. Art Cateringin omistaja Arto Hakanen otti vastaan Chef Rôtisseurs -käädyt.

”Tämä on arvokas juttu ja näitä käätyjä kantaa ylpeydellä. Rotissöörien arvot natsaa hyvin meille. Haluamme viedä tällaista ruokakulttuuria eteenpäin Toivolan Pihalla”, Hakanen totesi.

Myös Alban keittiömestari Mari Moilanen sai Chef Rôtisseurs -käätynsä Jyväskylän pikkukapitulissa.

”Olen tehnyt 20 vuotta täysillä töitä ja rakastan ruuanlaittoa. Ihan mukava, että saa tällaisen tunnustuksen”, Moilanen sanoi.

Arvon vaihtajat ja uudet jäsenet vannoivat valan ennen installointia.
Arsi Tiitinen sai Jyväskylän kapitulissa Chef Rôtisseur -käädyt
Kapitulin huipensi erittäin maittava illallinen.
Conseiller Culinaire Martti Lehtinen antoi lopuksi palautetta ruuista ja kiitti henkilökuntaa.

______________________________

Jyväskylän voutikunnan tapahtumia vuonna 2020

Amaronea meditaatioon tai osso bucon kera nautittavaksi

Chaîne des Rôtisseurs Jyväskylän 18 jäsentä tietää nyt hitusen enemmän Amarone-viinistä, kun tamperelainen asiantuntija ja Viinimestarit-yhtiön kautta italialaisia viinejä Suomeen tuova Matti Sievänen sivisti rotissöörejä viini-illassa 15. lokakuuta. Tiedon lisäksi tarjolla oli kuutta viiniä, joista jyväskyläläiset rotissöörit äänestivät suosikkinsa.

Amarone on tiedetty hyväksi viiniksi, mutta miksi se on niin kallista? Koska Amaroneen käytettävät Corvina-, Corvione-, Rondinella-, ja Molinaro-rypäleet poimitaan ja kuivataan käsityönä, vaatii se paljon työtä ja aikaa. Kuivauksen aikana rypäleet menettävät painostaan 30 prosenttia, joten pulloon Amaronea tarvitaan paljon enemmän rypäleitä kuin tavalliseen punaviiniin. Nyrkkisääntönä voi todeta, että hehtaarin alan viiniköynnökset tuottavat vain tuhat pulloa Amaronea.

Amarone tarkoittaa italian kielessä karvasta. Viini syntyi sattumalta, kun eräänä lämpimänä talvena viini kävi vahingossa ns. loppuun. Viiniä pidettiin ensin epäonnistuneena, mutta kun makuun totuttiin, niin se oivallettiin erinomaiseksi viiniksi. Amaronea alettiin pullottaa ja myydä vientiin vasta toisen maailmansodan jälkeen. 

Amaroneen käytettäviä rypäleitä kuivataan 100 – 120 päivää. Viiniä kypsytetään tammitynnyreissä kolme vuotta ja pullossa vielä vuosi. Amaronen alkoholipitoisuus on noin 14 prosenttia ja sokeripitoisuus alle 10 grammaa.

Sievänen kertoi paljon muutakin mielenkiintoista tästä Veneton alueen lahjasta maailmalle, mutta nyt on aika siirtyä maistelemaan. Sieväsen mukaan Amaronea voidaan kutsua meditaatioviiniksi, koska se on haastava ruokaviini. Sievänen ei nauti Amaronea pihvin kanssa, mutta naudasta valmistettu osso buco tai lammasruuat taipuvat Amaronen seuraksi. Myös vahvat ja kypsät juustot sopivat Amaronen kera nautiskeluun. Juustoja olikin tarjolla Marttalan yläkerrassa järjestetyssä tilaisuudessa.

Sievänen kaatoi raatilaisille kuutta viiniä, jotka oli piilotettu villasukkien sisään. Näin päästiin maistelemaan sokkona, eikä etiketin mukaan. Voittajaksi selviytyi Corte Lenguin Amarone La Coeta, jota Sievänen myy hintaan 28,17 euroa. Hopealle selvisi Corte Leunguin Amarone Classico (24 euroa) ja kolmanneksi Amarone Classico Leone Zardini Riserva (49,83 euroa).

Muut maistellut viinit olivat Pietro Zardini Rosignol vino Rosso (18,33 euroa), Masi Costasera Amarone Classico (39,99 euroa) ja Zenato Amarone Della Valpolicella Classico (41,90 euroa). Viinit ovat oheisessa kuvassa paremmuuden mukaisessa järjestyksessä vasemmalta lukien.

Sievänen maistatti myös tuottamiaan oliiviöljyjä ja balsamiviinietikoita. Niitä rotissöörit ostivat kotiin viemisiksi niin innokkaasti, että Sieväselle jäi vain tyhjiä laatikoita.

Teksti: Ari Mäntylä

Kuvat: Ari Mäntylä ja Seppo Lauritsalo


______________________________


Kirkkokniemen Kulinaarikalaasit 28.8.2020

Kalaaseilla nautittiin kaloja ja karitsaa 1800-luvun reseptien ja tapojen kera.

Jo perinteiset Kirkkoniemen Kulinaarikalaasit järjestettiin tänä vuonna vasta 28. elokuuta, sillä koronapandemia siirsi tapahtuman suven alusta loppukesään. Kamarineuvos Erkki Fredrikson ja Kristiina Fredrikson olivat jälleen kerran loihtineet maukkaat antimet Chaîne des Rôtisseurs Jyväskylän paistinkääntäjille. Elokuista iltaa oli saapunut viettämään kolmisenkymmentä yhdistyksen jäsentä.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun emme itse osallistuneet ruokien valmistukseen. Olemme aiempina vuosina heränneet aamuseitsemältä valmistelemaan vateja, Erkki Fredrikson kertoi.

Kiitos ja kunnia herkullisista tarjottavista oli tänä vuonna osoitettu luottokolmikolle Helmut Rauniaho, Anne Rantanen ja Riitta Palho sekä keittiössä ja tarjoilussa avustaneelle Marianne Vaskilammille. He vastasivat tarjottavien toteutuksesta, mutta reseptiikka oli isäntäväen käsialaa.

Olen käyttänyt näissä Kalaaseissa 1800-luvun reseptejä, kuten lämmintä silliä ja hunnutettua lohta, Erkki Fredrikson sanoi.

Kirkkoniemen huvila on tehty vuonna 1932 rakennettua Haarlan sellutehtaan tukkikämppää laajentamalla. Eihän vanhan huvilan miljöössä voisi oikein tarjotakaan moderneja ruokalajeja.

Olen halunnut esitellä 1800-luvun ruokalajeja ja tuoda esiin vanhaa pöytäkulttuuria.

Fredrikson tuntee 1800-luvun ruokakulttuurin hyvin. Hän teki aikoinaan pro gradu -tutkielman 1800-luvun ravintolatoiminnasta Jyväskylässä. Hän on kirjoittanut aiheeseen liittyviä teoksia, joista tuorein julkaistaan lähiaikoina. Sen työnimenä on Pöydän ilot pikkukaupungissa.

Kirkkoniemen Kulinaarikalaaseilla on noin kymmenen vuoden historia. Mistä kaikki oikein sai alkunsa?

Tulin jäseneksi paistinkääntäjiin vuonna 1980 ja toimin parikymmentä vuotta aluevoutina. Noin kymmenen vuotta sitten tulin luvanneeksi järjestää kalaasit, Erkki Fredrikson kertoi.

Kamarineuvos kertoo nauttivansa pitojen järjestämisestä.

Äitini oli hyvä kokki ja opin kotona kokkareiden järjestämisen. Teen mielelläni ruokaa, eikä sen tarvitse olla kallista. Hyvä ruoka ei edellytä kalliita raaka-aineita.

Fredriksonien huvilalla herkullinen ruoka myös tarjotaan laadukkaasti. Pöydät on katettu posliinilautasilla ja asianmukaisilla laseilla.

Vieraiden pitää tuntea olevansa vieraita. Heidän pitää kokea, että heitä palvellaan ja heidän eteen on nähty vaivaa, Erkki Fredrikson huomautti.

Vuoden 2020 Kulinaarikalaasit aloitettiin Vino Spumante Surpriso Seco -kuohuviinillä ja Väinämöisen palttoonnapille kasatulla siikatartarilla. Alkuruokana oli kalaisa voileipäpöytä, jossa oli mm. ahventa, haukea, silliä, perunasalaattia ja sieniä. Pääruuaksi oli tarjolla karitsan paahtopaistia kahvikastikkeella, valkosipuliperunoita, grillattuja juureksia ja grillattuja tomaatteja.

Viineinä nautimme Villa Antinorin valkoista ja punaista. Snapsina oli koivunnuppuviina ja digestiivinä konjakkia isännän valikoimista.

Teksti: Ari Mäntylä

Kuvat: Ari Mäntylä ja Seppo Lauritsalo

______________________________


Ravut maistuivat perinteisesti Korpilahden Mantereenniemessä

”Voudin kutsu

Rakkaat Rotissöörit! Tervetuloa nauttimaan kesän kauneudesta, yhdessä syömisestä ja emännän keittämistä ravuista huvilallemme Mantereenniemeen lauantaina 8.8.2020. Nautitaan herkullisia jokirapuja, juomia viinivalikoimasta”…. 

Bussi matka Jyväskylästä Mantereenniemeen taittui rattoisasti kauniiden maalaismaisemien vilistessä ohitsemme. Lähes kolmekymmentä asiain harrastavaa rotissööriä ja seuralaista matkalla kohti kesän kulinaarista kohokohtaa kokoontumalla ”rapu patojen” äärelle Päijänteen rantamaisemiin. Kutsun lupaukset täyttyivät kerta toisensa jälkeen erinomaisesti. Oli, alkamassa Jyväskylän voutikunnan perinteikäs rapujuhla voutimme Sarin ja Matti puolison kauniilla huvilalla Kärkisten salmen tuntumassa. Tervetuloa sanojen ja skoolausten jälkeen, saimme virittäytyä illan tunnelmaan kuplivan jalojuoman (Champagne Barbier-Lovet Heritage de Serge Brut) , muikunmäti fingerfood’sien kanssa kuunnellen samalla pianisti Miikka Laihosen musisointia, alkuun Myrskyluodon Maijaa, jo ensimmäiset soinnut takasivat tavoitellun ikimuistoisen illan alkaneen. 

Oli sesongin mukaisen maukkaan alun aika; Kermaista keltavahverokeittoa, jonka jälkeen jokirapuja perinteisine lisukkeineen. Illan ehtoinen emäntämme vouti Sari oli virittänyt hankintaverkostot hankkimaan erityisesti vain jokirapuja. Keittotaidoistaan tunnettu voutimme raotti reseptiä maanmainioille maukkaille ravuille vain sen verran, että liemen sokeripalojen sijaan hän käyttää hunajaa. Loppu onkin sitten salaisuuksien verhoamaa, mutta niin taivaallisen maistuvaa. Kookkaita rapuja oli riittävästi. Parhaimmat herkkusuut saivat nautittavakseen parikymmentäkin saksiniekkaa. Tilaisuuteen oli katettu kolme erillistä pöytää ruokailutilaan ja tuntumassa oleville terasseille, josta oli loistava näköala Päijänteelle. Rapujen jälkeen oli aika hieman jaloitella, jonka jälkeen seurasi pääruokalaji; Kokonaisena grillattua härän sisäfileetä ja ankanmaksa-tryffelivoita, portviinikastiketta, rosmariini - valkosipuli öljyssä paahdettuja uuden sadon juureksia. Jälkiruokana; Mustikka-vaniljapiiras ja vadelmamoussea.

Rapujuhlan jaloina juomina saimme nauttia:

Champagne Barbier-Lovet Heritage de Serge Brut

Le Petit Silex Sancerre 2018

RobertoSarotto Barbaresco Riserva2013, Pienmonte


Rapuillallisen henkilökuntana keittiömestari Janne Muuronen. Tarjoilusta vastasi Vuoden-2020 tarjoilija -finaalissa hopeaa voittanut Joona Finni, molemmat Kilpiravintola Figarosta.

Loistavasti hoidetun ja maukkaan rapuillallisen päätteeksi nautimme vielä kahvit / avec ennen kotimatkaa.

Kiitos Sari ja Matti upeasta illasta ja tilaamastanne kesän kauneimmasta kesäillasta.


Teksti: Martti Lehtinen

Kuvat: Martti Lehtinen ja Seppo Valkeinen




____________________________



Kesäkausi avattiin Ollin valitsemilla viineillä

Chaîne des Rôtisseurs Jyväskylä hyvästeli koronakevään viini-illalla keskiviikkona 10. kesäkuuta. Vice-Echanson Olavi Kokkonen oli valinnut kuusi kesäistä viiniä ja maistatti ne pergolan varjossa Gummeruksenkatu 7:n sisäpihalla. Vieraat toivat mukanaan suolaista ja makeaa pikkupurtavaa, joten puitteet ja antimet olivat mitä parhaimmat kuoharikesän avaamiseen.

Aurinkoinen kesäilta korkattiin cavalla. Segura Viudas Lavit Cava Brut Nature2016 on hapokas ja sitruksinen kuohuviini Espanjasta.  Sen erikoisuutena on, että siihen ei lisätä enää sokeria toisessa käymisvaiheessa. Tästä syystä se on erittäin kuiva. Viini tehdään vanhojen köynnösten rypäleistä ja sato jää pieneksi. Alkossa pullo tätä cavaa maksaa 13,64 euroa. Olli kertoi vinkkinä, että kun cavapullo on varustettu punaisella nauhalla, niin silloin kyseessä on tuottajan lippulaivaviini. Punainen nauha on tae laadukkaasta cavasta.

Espanjasta hypättiin makumatkalle Argentiinaan, kun lasiin kaadettiin erittäin kuivaa ja hapokasta roseeta. Kaiken Rose Brut on sitruksinen kuohari, jonka rypäleinä on 90 prosenttia pinot noir -rypälettä ja 10 prosenttia chardonnay-rypälettä. Olli kertoi käyneensä viinitalon omistajan isän viinitilalla Chilessä, jossa toiminta perustuu fengshui-oppiin. Fengshui on kiinalainen ympäristöoppi, jonka päämääränä on luoda rakennettu ympäristö, joka edistää ihmisen hyvinvointia. Näin ainakin Wikipedian mukaan. Alkossa pullo Kaiken kuoharia maksaa 15 euroa.

Kuoharien jälkeen siirryttiin valkoviineihin. Mayu Riesling 2019 on kuiva, keskihapokas ja sitruksinen viini, jossa voi maistaa persikkaa ja hunajamelonia. Viini tulee Elquin laaksosta, joka on ihanteellista seutua mille tahansa rypäleelle. Alkossa pullo Mayu Rieslingiä maksaa 12,98 euroa.

Moni kiertää kaukaa valkoviinin, joka on sinisessä pullossa. Olli laittoi vieraidensa ennakkoluulot koetukselle kaatamalla laseihin espanjalaista Carallan Albarino 2018 -valkoviiniä. Tämä Galiciassa tehty viini osoittautui monen suosikiksi. Viini on kuiva ja keskihapokas ja siinä maistuvat hunajameloni, aprikoosi ja ananas. Alkossa pullo Galician makuja maksaa 11,98 euroa.

Mud House on monelle tuttu viinitalo, mutta kuka on maistanut sen roseeta? Mud House Sauvignon Blanc Rose 2019 on nimensä mukaisesti tehty sauvignon blanc -rypäleistä ja värinsä se saa pinot noir -rypäleestä, jonka kuoria on pidetty jonkin aikaa rypälemehun joukossa. Maistelun lomassa Olli kertoi toisestakin tavasta tehdä roseeta. Master of Wine Tuomas Meriluoto tekee roseeta sekoittamalla rieslingiä ja pinot noiria. Konservatiivisten viinipiirien kauhistelemaa juomaa on saatavilla myös Alkosta. That´s Neiss Pink Riesling on tehty Saksassa ja pullo sitä maksaa Alkossa 13,89 euroa. Mutta takaisin Mud Housen rose-viiniin. Se on hapokas ja raparperinen viini, jossa maistuu nokkonen, tuore ruoho ja herukanlehti. Pullo tätä Uuden-Seelannin Marlboroughin alueella tuotettua viiniä maksaa Alkossa 14,98 euroa.

Maistelukimaran viimeinen, vaan ei vähäisin rose-viini oli Hiden Schilcher Klassik Rose 2019. Tämä itävaltalainen viini on erittäin hapokas ja punaherukkainen ja siinä maistuu vadelma ja karviainen. Väriltään viini on punertava ja se on uusi tuote Alkossa, josta sen saa mukaansa 16,48 eurolla.

Ollin järjestämään viini-iltaan osallistui 28 ruuan ja viinin ystävää. Viinien lisäksi tarjolla oli mm. sienipiirakkaa, leipäsiä, mansikoita ja voutimme Sari Harvia-Jyllinmaan tekemiä kalashotteja. Pikkupurtavaa ja viinejä oli niin runsaasti tarjolla, että nelisen tuntia hurahti kuin huomaamatta. Kesäkausi oli avattu ja elämä oli niin ihanaa.

Teksti: Ari Mäntylä

Kuvat: Ari Mäntylä ja Seppo Lauritsalo




Illan aikana maistetut viinit.
Seppo Sneck, Olavi Kokkonen ja Seppo Lauritsalo availevat pulloja. Matti Jyllinmaa odottaa maistiaisia.
Olavi Kokkonen esittelee Argentiinalaisen Kaiken Rose kuohuviinin.
Voutimme Sari Harvia-Jyllinmaa viimeistelemässä herkkupöytää. Seppo Valkeinen kantoi Jyväs-Pakarin tarjoamia saaristolaisleipiä savulohitahnan kera.
Mari Valkeinen (oik.), Kari Leinonen ja Sirkka-Liisa Leinonen ottivat lautasilleen suolaista ja makeaa pikkupurtavaa.
Seppo Sneck (vas.) ja Seppo Lauritsalo kaatamassa Carallania sinisestä pullosta.
Seppo Lauritsalo tiedustelee kuka tykkäsi Segura Viudas Lavit Brut Nature -cavasta.

______________________________


Go Vegan-ilta 20.2.2020

Ravintola Alba, Jyväskylä

Paistinkääntäjät ja vegaaniruoka, sanoissa voisi olla jotain ristiriitaa, mutta pitääkö olla?

Jyväskylän Paistinkääntäjät lähti rohkeasti yhdessä Ravintola Alban kanssa ottamaan selvää millaista voisi olla rotissööritasoinen vegaanimenu.

Illan avaukseksi saimme lasillisen Anna de Codorniu-cavaa, vegaanina, totta kai.

Koska vegaaniruokavalio on haasteellinen tiettyjen välttämättömien ravintoaineiden suhteen, oli tilaisuuteen kutsuttu K-SKS:sta ravitsemusterapeutti Timo Valkonen. Hän kertoi tilaisuuden aluksi erilaisista kasvisruokavalioista keskittyen sitten vegaaniruokavalioon. Vegaani tarvitsee B12-vitamiinia ravintolisänä, lisäksi täytyy kiinnittää huomio tiettyihin välttämättömiin rasvahappoihin (rypsi- ja rapsiöljy ovat hyviä), D-vitamiiniin, hivenaineisiin ja oikeaan proteiinin saantiin. Tilaisuuteen osallistunut Henri Lauritsalo kertoi myös kokemuksistaan vegaanina, niin ravintoloissa kuin ruokakaupassa.

Alban keittiömestari Mari Moilanen tarjosi alkupalaksi blinin, munakoisokaviaaria, suolakurkkua ja kaurajogurttia luomusokerisiirapin kera. Väliruokana oli kirkas siitakesienikeitto. Espanjalainen Parra Verdejo-valkoviini oli alkuruokien viininä. Pääruokana saimme belugalinssejä ja kikherneitä rapeassa filotaikinassa, savupaprikakastiketta sekä paahdettua maa-artisokkaa. Parra Tempranillo-punaviini sopi myös kasvisruoan kanssa. Menun kruunasi jälkiruoan Manjarisuklaakakku ja kuusenkerkkäcappucino, jonka kanssa saimme kotimaista Sametti-mustikkaviiniä.

Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Marille ja muulle Alban väelle sekä Timolle ja Henrille.

______________________________


Valtteri Paltamaalle voitto nuorten kokkien suomenmestaruuskilpailussa

Helmikuun 15 päivänä alle 27-vuotiaiden kokkien suomenmestaruuskilpailuissa Jyväskylässä kahdeksan nuorta keittiöalan ammattilaista ottivat mittaa toisistaan valmistamalla kolmen ruokalajin menun. Kilpailun voittaja Valtteri Paltamaa lähtee seuraavaksi taistelemaan voitosta kansainvälisiin kilpailuihin. Syyskuussa maailman parhaat nuoret kokit kilpailevat Ranskan Pariisin Cordon Bleu-koulussa.

Kilpailussa arvioitiin sekä keittiötyöskentelyä että valmistettujen annosten makua. Paltamaa pärjäsi parhaiten sekä makukokonaisuuksissa että keittiötyöskentelyssä. Kokonaisuus oli erinomainen, erityisesti fileeraus, taloudellisuus ja hygienia nousivat esiin teknisissä taidoissa. Esillepanossa värejä oli käytetty taidokkaasti.


______________________________

Vuoden ensimmäinen tapaaminen Toivolan Pihan kellarissa


Tammikuu 22 päivänä oli vuoden ensimmäinen jäsentapaaminen Toivolan pihan kellarissa. Meitä oli paikalla täydellinen joukko ja on myönnettävä, että seinät olisivat tulleet vastaan, jos olisimme isommin lähteneet liikkeelle. Täydellinen tuli myös illasta, nimittäin tarjoilut olivat ensiluokkaiset. Tuoreus, maut, asetelmat, palvelu ja ajoitus, kaikki oli kohdallaan. Nautimme, viihdyimme ja haluamme tällaista lisää. Jälkiruoan aikana tarjoiltiin vielä viululla ja harmonikalla säestettynä herkkää ja kaunista musiikkia. 

Kiitos Art-Catering Arto Hakanen ja kiitos keittiömestari Henry Tikkanen. 

____________________________

Vuoden 2019 tapahtumia


Joululounas Ravintola Vesilinna 14.12.2019

 

 

Itämaisen ruoan ilta 19.11. GRADIA PRIIMUS

Itämaisen ruoan saloihin tutustumiseksi järjestettiin Priimuksessa 19.11.2019 iltapäivä ja illallinen. Osa iltaan osallistuneista kokoontui jo klo 16:00 koulun keitiöön , missä opettajat Riitta Palho ja Laura Veijonen perehdyttivät meidät lyhyellä tietoiskulla aasialaisen gastronomian ja ruokakulttuurin piirteisiin. Kiinalainen, intialainen , japanilainen , vietnamilainen ja thaimaalainen ruokakulttuuri eroaa toisistaan tyypillisten mausteiden ja valmistustapojen suhteen,

Koulun kaksi thaimaalaista  kokkiopiskelijaa olivat opettajien lisäksi kertomassa heidän ruokatottumuksistaan. Nämä kaksi oppilasta olivat myös opastamassa muutaman muun opiskelijan kanssa keittössä ,missä teoriaosuuden jälkeen valmistettiin alkuruokabuffeen ruoat illallista varten. Saimme osallistua eri ruokien tekemiseen . Oppilaat olivat esivalmistelleet osittain raaka-aineet valmiiksi. Näin valmistuivat sitten :

- Katkarapu- avokadosalaatti

- Nuudeli-kasvis salaatti

- papayasalaatti

- Tom Yam- keitto merilohesta

- kevätkääryleitä kasviksista

- Naan-leipää

Illalinen   klo 18:00 alkaen oli  Priimuksen salissa, missä saliopiskelijat olivat valmistelleet kauniin kattauksen. Saliopiskeijat hoitivat juoma- ja ruokatarjoilun, samoin menun ja juomien esittelyn suomeksi ja englanniksi. Alkumaljan nautiskelun lomassa Olli Kokkonen kertoi lyhyesti muutamasta periaatteesta silloin kun itämaiselle ruoalle halutaan juomaksi viiniä. Nyt alkuruokabuffeen kanssa kokeiltiin kahta erilaista valkoviiniä Doctor Loosen Dry Riesling ja Prüm Solitär Riesling. Alkruokabuffee oli herkullinen kokemus.

Pääruoka oli valmistettu Priimuksen keittiössä Helmut Rauniahon johdolla. Intialaisen menun toteutuksessa oli osallisena intialaisen opiskelijan lisäksi muitakin eri kansallisuuden oppilaita. Pääruoka oli lautastarjoiluna ja annoksessa oli:

 Paahdettua ankan rintaa , intialaista kastiketta ja basmatiriisiä

Pääruoan kanssa viininä oli Cono Sur Single vineyard Block 28 Carmenere. Carmenere rypäle on sopivan mausteinen  ja siitä valmistetut viinit ovat niitä harvoja, jotka itämaisten ruokien kanssa sopivat.

 

Jälkiruoka tarjoiltiin sitten buffeena, jossa oli ihania herkkuja:

- Aasialaista tuorejuustokakkua

- Kookosjäätelöä

- Papaya sorbettia

- Marinoituja trooppisia hedelmiä

 

Terveisin Olli

 

 

OMGD ilta 31.10.2019

 

Meitä kokoontui 13 uteliasta viiniharrastajaa Juhlan Paikkaan 31.10.2019. Syytä olikin juhlaan , koska illan aiheena oli samppanjan haastajat.

Koska aiheena oli samppanjan haastajat aloitimme tutustumisen maistelemalla Blanc de Noir samppanjaa , joka on Matti Sieväsen maahan tuomaa pienen tuottajan tuottamaa laadukasta perussamppanjaa Pinot Noir rypäleestä.

Sammpanjan maistelun ohella käytiin läpi lyhyt teoreetinen katsaus miten samppanja ja sen haastajat valmistetaan ja mistä rypäleistä. Tällä kertaa maistelimme vain juomia jotka valmistetaan samalla menetelmällä kuin samppanja joten muut kuohuviinit eivät kuuluneet joukkoon.

Hienoja juomia verttailtiin keskenään pienten herkullisten syötävien kera. 

 

Ensimmäiset haastajat tulivat Italiasta Franciacortan ja Alta Langan alueilta. Molemmat olivat  todella samppanjan veroisia .

 

Sitten maisteltiin Espanjan Kataloniasta pitkään pullokypsytettyä Cavaa , jossa oli perinteisen Xarel'lon  lisäksi myös Chardonnay ja Pinot Noir rypälettä.

Seuraavaksi Alsacen alueelta Pinot Blanc rypäleestä valmistettua Cremantia . Uuden maailman haastajat tulivat Etelä-Afrikasta ja Australiasta , molemmat perinteisistä samppanja-rypäleistä eli Chardonnay ja Pinot Noir.

Lopuksi yllätyshaastaja joka oli Englannista jossa samppanjan veroista juomaa tehdään yhä enemmän ja enemmän . Jopa suuret samppanjavalmistajat ovat alkaneet investoida Etelä-Englannin tarhoihin , joissa maaperä ja ilmasto ovat hyvin samanlaista kuin Champangen alueella Ranskassa.

Mielipiteet omasta suosikista vaihteli kuten yleensä , jopa niin että joidenkin mielestä  Uuden maailman haastajat olivat vanhan maailman haastajia parempia.

Oheisista kuvista selviää maistellut tuotteet.

Terveisin Olli

______________________________


Riistaillallinen Mäntän Klubilla 5.10


Mäntän Klubin ihastuttava emäntä Iiris Mäkinen seisoi komean, oikeastaan mahtipontisen Klubin korkeiden pääovien edessä vastaanottamassa meitä, kun saavuimme bussilla pihaan.

Astelimme suoraan yläkerran saliin, jossa meillä oli ilo vastaanottaa pieni klassinen musiikkihetki kuohuvan kera ja tuon jälkeen Iiris kuljetti meidät tarinallaan vanhan teollisuuspaikkakunnan ja talon historiaan. Saimme kuulla, kuinka kansainväliset ja kotimaiset merkkihenkilöt, tunnetut taiteilijat ja näyttelijät ovat vierailleet noiden jylhien seinien sisällä. Klubilla on koettu kulttuuria, valmistauduttu jahtipäiviin, juhlittu merkkipäiviä ja nautittu aina hyvästä ruoasta. Näin tälläkin kertaa. Riistaillallinen oli kerrassaan onnistunut. Tarjoilut olivat maukkaan maistuvat ja henkilökunta hyvin huomaavaista. Ilta Tampereen Paistinkääntäjien seurassa oli voimaannuttava. Pöydissä keskusteltiin iloisen jopa kovaäänisesti ja naurua oli ilmassa paljon. Tällaiset yhteiset illat antavat paljon. Olipa mukava lauantai!




______________________________


Teatteri ja päivällinen 14. syyskuuta

Phantom – Pariisin oopperan kummitus oli komea musikaaliklassikko, jossa yhdistyi onnistuneella tavalla viihdyttävyys ja herkkyys.

Teatterin jälkeen nautittiin päivällinen Ravintoa Figarossa


______________________________


Rapuillallinen Hotelli Albassa 30.8


Ravun vala (Vala)

Sävel trad., sanat Lauri Luoto

On ravut liemessä
ja tuoksu taivainen
Saksi huulessa
käy imu melkoinen

Ystävät on täällä
kaikki laulupäällä
Rapu leivällä
tuo juhlan messevän.


 

Kaksikymmentä rotissööriä ja seuralaista kokoontui viettämään Jyväskylän voutikunnan perinteistä rapujuhlaa. Tilaisuus pidettiin ravintola Alban uudistetulla katetulla terassilla, josta oli loistava näköala Jyväsjärvelle. Keittiömestari Mari Moilasen illan menun aloitti myskikurpitsakeitto ja kun makusilmut oli herätetty, päästiin pääasiaan eli rapuihin. Tarjolla oli sekä joki- että täplärapuja, ja niitä oli riittävästi. Sopivasti nautitun viinin ja snapsien virittämänä rapujuhlaperinteeseen kuuluvat juomalaulutkin raikuivat.

Mahaa piti kuitenkin vähän säästellä, sillä menu ei suinkaan loppunut siihen, vaan, sanoisinko toisena pääruokana, oli lammasta cheddar-juustolla puikulaperunan, kahvikastikkeen ja mustatorvisienien kera. Menun päätteeksi saimme kardemummamaustettua skyriä ja omenaa.

Kiitos Alban henkilökunnalle ja kaikille mukana olleille miellyttävästä illasta.

______________________________

Kulinaari kalaasit Kirkonniemessä

7. kesäkuuta

Isäntäpari Kristiina ja Erkki Fredrikson.

Herkuttelun kohteena oli tänävuonna kokonaisena paikalla savustettu iso merilohi, ynnä tarpeelliset hörtimet, soosit, ja verekset potaatit sekä sitten lopuksi jäätelöherkut ja vielä viinit ja lipparit.

Tämä mahdollistui kun Ari Tainio toi Savumies-firmansa savustusvaunun huvilan kupeeseen tupruilemaan, josta saamme lohen suoraan uunista vadille perattavaksi ja tarjoiltavaksi.

______________________________


Paistinkääntäjien ja Keski-Suomen Keittiömestareiden yhteinen kevätretki

15. toukokuuta


Matkakohteemme oli Etelä-Konneveden kansallispuisto. Linja-automatkalla Jyväskylän Paistinkääntäjät ry:n sääntömääräinen vuosikokous.

Kansallispuiston maasto oli helppokulkuista ja kuljimme jalan polkua pitkin (900 m) upeissa maisemissa  Vuorikalajan lammelle. Perillä Vuorikalajan uudella laavulla kävimme  Metsäväen juhlapöytään, johon oli katettu lehteen kääritty riistalintuterriini, hirvenroutapaistirulla korvasienitäytteellä, salaatti keväisestä luonnosta, tumma leipä kylmäsavuhirvellä sekä makuihin sopivia jaloja juomia. Nuotiopannukahvin ja karhunpojan omenainen herkku päätteeksi.

______________________________


Kilpitapahtuma Mestarinherkussa 26.4

______________________________


Erilaisia Rosee-viinejä Ceasar-salaatin kera 25.4

Kesän kevyemmät herkut suosivat  raikkaita  ja maukkaita viinejä. Rosee-viinit ovat tulleet kesäherkkujen suosikeiksi , sillä ne ovat osoittaununeet hyviksi ruokaviineiksikin.

Perehdyimme illan aikana Vice-Echanson Olli Kokkosen johdolla erilaisten  Rosee-viinien valmistukseen ja tyyleihin ja maistelelimme klassisia ja moderneja viinejä eri puolilta maailmaa. Illan aluksi perinteinen Ceasar-salaatti kana-ja parsa lisukkeineen.

______________________________


Kansainvälinen Kilpipäivä illallinen Pöllöwaarin Vehmas-salissa 13.4

______________________________


”Gastronominen järjestys menulla ja lautasella”

  MITEN KATAN PÖYDÄN ARKENA JA JUHLANA

   Torstai 21. maaliskuuta klo 18.00 Paikkana oli Finlandia Hotel Alba, Ahlmaninkatu 4

Nautittiin keittiömestari Lotta Hirvasen menu ja  tunnustusta saaneen -  ammattilaisjäsenemme opetusneuvos Martti Lehtinen laadukkaasta esitelmästä.

Kylmäsavusiikaa ja kukkasalaattia
Keitettyä poronkieltä, aurajuustoa ja tervareemiä
Porkkana-inkiväärikeittoa
Nokilohta, yrtti-perunapyrèetä, purjoa ja savuporkkanaa
Sitruunasorbet ja Ruusua Suklaakakkua ja punaviinipäärynää

Ravintola Vesilinna 9. helmikuuta 2019

Viskin käyttö ruoanlaitossa

 

Jyväskylän paistinkääntäjien vuoden 2019 omat tapahtumat avasi ravintola Vesilinnan illallinen teemalla ”viski ruoanlaitossa ja kokin huollossa”. Maître Restaurateur Pirjo Oksanen-Prüm toivotti meidät 22 aiheesta kiinnostunutta tervetulleiksi ja viskipohjaista alkumaljaa maistellessa Vice-Echanson Olavi Kokkonen kertoi lyhyesti viskin historiasta ja valmistuksesta.

Chef rôtisseur Pasi Kovanen oli loihtinut viski-teemaisen menun, jonka alkuruoaksi saimme Laphroig-suolattua lohta yrttiperunan kera. Juomana oli Prümin omaa tuotantoa oleva kuiva Riesling. Pääruokana oli hunajalla ja Balvenie-viskillä glaseerattua ankanrintaa sekä palsternakkapyreetä. Sitä täydensi hienosti Cascina delle Rosen punaviini nebbiolo-rypäleestä. Menun jälkiruokana oli omenapiirasta, bourbonvaniljamoussea ja karamellisoitua appelsiini- ja Glenlivet-kastiketta sekä palanpainikkeena Irish Coffee.

 

Kiitos koko Vesilinnan tiimille maistuvasta illasta.

 

Laphroig-suolattua lohta yrttiperunan kera
Hunajalla ja Balvenie-viskillä glaseerattua ankanrintaa sekä palsternakkapyreetä
Omenapiirasta, bourbonvaniljamoussea ja karamellisoitua appelsiini- ja Glenlivet-kastiketta

______________________________


26.1.2019
Hans Välimäki menuilta kortteliravintola Remyssä Toivolan Vanha Piha


Kortteliravintola Remy on Toivolan Vanhan Pihan yhteyteen avattu Aki Kantelisen ravintola, joka oli kutsunut tammikuun viimeiseksi viikonlopuksi mestarikokki Hans Välimäen keittiöönsä. Jyväskylän Paistinkääntäjät oli varannut lauantai-iltapäivän kattaukseen paikat kahdellekymmenelle hyvän ruoan ja juoman ystävälle.

Yllätysmenun (kirjallisena emme sitä nähneet) avasi kolmen suupalan keittiön tervehdys elsassilaisen gramonan kanssa. Alkuruokana oli ankanmaksapyréetä ja leipää miedon punaviinin kyydittämänä. Pääruoalle oli katettu haarukan ja veitsen kanssa myös lusikka. Se olikin tarpeen, sillä paistettu turska ja karhunlaukka oli saanut seurakseen yrttisen (mm. vihreä curry) kastikkeen, joka olisi ollut sääli jättää lautaselle. Täyteläinen valkoviini pääsikin kastikkeen kanssa oikeuksiinsa. Ennen jälkiruokaa saimme tyrni- ja ruusuvaahtokarkkeja sekä macaron-leivoksia. Varsinaisessa jälkiruoassa oli valkosuklaata, vispipuuroa ja maitojäätelöä eteläafrikkalaisen jälkiruokaviinin kera.

Erinomainen iltapäivä, kiitos Hans Välimäki ja Remy.


Seppo Lauritsalo

Vice-Chargé de Missions