Lukutaidottomuutta?

Juha Pöllänen                                  Lokakuu 2020

Lukutaidottomuutta?


Lieneekö meiltä suomalaisilta kadonnut ruokatietouden lukutaito? Siltä ainakin vaikuttaa, kun seuraa sosiaalisessa mediassa ja lehtien lukijapalstoilla käytävää keskustelua ruoasta.

Viimevuosien kestopuheenaihe on ollut ruoan prosessointi. Prosessointi-sanasta on tullut ruoan suhteen synonyymi epäterveelliselle ruoalle. Helsingin yliopiston elintarviketieteen apulaisprofessori Kirsi S. Mikkonen kirjoitti oivallisesti asiasta Helsingin Sanomissa (HS 30.4.2020). Hän huomautti, että suuri osa ruoastamme on jollainlailla prosessointua.

Prosessointi tarkoittaa, että ruoka-ainetta on jollain tavoin käsitelty. Lähes kaikki maitotuoteemme on prosessoituja, leipä on prosessoitu. Jos torilta ostamamme perunat on pesty, nekin on silloin prosessoitu. lman prosessointia monien elintarvikkeiden säilyvyys olisi todella lyhytaikaista. Ilman pastorointia haitalliset mikrobit pilaisivat tuotteet ja ruoan hävikki moninkertaantuisi.

Prosessointi nousi otsikoihin etenkin lihajalosteiden osalta. Tarjolla on pitkälti jalostettuja lihavalmisteita, mutta itse prosessointi ei tee niistä useinkaan epätervellisiä, vaan tuotteiden ravintokoostumus. Ikävä kyllä, monet pitkälle prosessoidut, (varsinkin miehille) hyvin maistuvat lihajalosteet ovat ravintokoostumukseltaan myös epäterveellisiä ja siksi niitä tulee välttää.

Samanlainen kohtalo on käynyt myös elintarvikkeiden lisäaineille, tavallisesti E-koodeilla merkityille aineilla. Monet niistä on tarpeellisia, ellei välttämättömiä ruoan säilymisen kannalta. Toki on lukuisia lisäaineita, joiden käyttöä voidaan perustellusti epäillä ja välttämättä myös rajoittaa. Silti koko joukko meitä kavahtaa, jos sisällysluettelossa vilahtaa E-koodi. Mutta, jos valmistaja kertoo tuotteen sisältävän sitruunahappoa E-330 sijasta, kuluttaja hyväksyy asian helposti.  Nimellä on siis väliä. Hieman perusteellisempi tutustuminen lisäaineisiin voisi helpottaa E-angstia.

Luomu-tuotteet ovat saaneet laajan hyväksynnän ja monien mielestä ne ovat kaiken puolin tervellisempiä ja maistuvampia kuin ei-luomutuotteet. Luomutuotteisiin ei lisätä keinotekoisia väri- tai makeutusaineita. Sallittuja lisäaineita on 27, kun tavanomaisia lisäaineita on lähes 300 (tieto vuodelta 2015).

Luomulihajalosteissa saa käyttää natriumnitriittiä tai kaliumnitraattia ehkäisemään ruokamyrkytyksiä aiheuttavien bakteerien kasvua, mutta vain puolet tavanomaisesta määrästä. Muut säilöntäaineet ovat kiellettyjä. Tästä syystä luomu-elintarvikkeet pilaantuvat nopeammin kuin tavanomaiset.

Tieteellistä näyttöä siitä, että luomu olisi terveellisempää kuin tavallinen, ei ole. Brittitutkija Alan Dangour ryhmineen kävi läpi lähes satatuhatta luomun ja tavanomaisen ruoan terveysvaikutuksia käsittelevää tieteellistä artikkelia ja totesi, että "näyttö luonnonmukaisten elintarvikkeiden ravintosisällön terveysvaikutuksista puuttuu" (A. Dangour et al., Nutrition-related health effects of organic foods: a systematic review. American Journal of Clinical Nutrition). Samaan lopputulokseen päätyvät myös Machteld Huber Hollannissa ja Kirsten Brandt Britanniassa. (K. Brandt et al., Agroecosystem Management and Nutritional Quality of Plant Foods: The Case of Organic Fruits and Vegetables, Critical Reviews in Plants Sciences; M. Huber et al., Organic food and impact on human health: Assessing the status quoand prospects of research. NJAS – Wageningen Journal of Life Sciences) . "Jos terveellisyys määritellään vaikutuksiksi ihmisen sairauksiin, näyttöä luomun terveysvaikutuksista ei ole", Huber tiivistää sanomansa.

Myöskään näyttöä luomutuotteiden paremmasta mausta on vaikea todentaa. Luomutuotteiden käyttö onkin paremminkin kuluttajan kannanotto luonnollisten ja luontoasäästävien kasvatusmenetelmien puolesta ja sellaisena oikein ja kannatettavaa.

Pahin lukutaidottomuus tai ehkä välinpitämättömyys nautittavan ruoan suhteen ilmenee valmisruoka-annosten kysynnän kasvussa. On toki paljon hyviä valmisruokia, jotka helpottavat perheiden ja yksinäisten ihmisten ruokailua, mutta paljon on tarjolla varsin kyseenalaisia tuotteita. Esimerkiksi käy kotimaisen tuottajan 300 g ”katkarapukeitto”. Tuoteselosteesta käy ilmi, että keitossa on 5% katkarapuja. Eli litraan keittoa on käytetty n. 15 kpl kuorittuja katkaravunpyrstöjä! Kuka kotikokki ilmoittautuu tekevänsä katkarapukeiton samalla reseptillä? Saman tuottajan ”Kanttarellikeitossa” on sentään sieniä 6%......

Onko meistä tullut laiskoja, kun emme jaksa enää itse paneutua tarkastamaan ja katsomaan mitä suuhun laitamme. Monet kansalaiset saavat tietonsa somekanavista, joissa menee mukavasti sekaisin samanarvoisina tutkittu tieto, ammattilaisten vankka käytännönkokemus kuin kansan syvien rivien uskomukset. O tempora, o mores!

Juha Pöllänen