Vanhan jäsenen esittely

Pekka Kauppinen

Vice-Chancelier Argentier Honoraire Commandeur

Eläkkeellä oleva rehtori Lappeenrannasta


Karjalan voutikunnan jäsensivuilla on alkanut sarja, jossa kerrotaan pitkäaikaisten jäsenten taustoja.  Aiemmin esiteltiin ystäväni Veikko Liira ja hänen taustansa työ- sekä vapaa-aikoina. Hänellä on meriittiä, jota ainakin minä Vekin tuntien ihailen kovasti.

Olen itse lähtöisin Savosta, jossa kaikki reseptit alkavat: Otetaan kilo voita ja litra kermaa. 

Kerroin tämän kerran kokkikurssilla Ranskassa, jolloin mestarikokki sanoi, että kaikkia em. raaka-aineita tarvitaan, jotta syntyy hyvää ruokaa. Siis savolainen ja ranskalainen keittiö ovat lähtökohdiltaan samanlaisia.  Ja kyllä kokkiohjelmissa mestarit runsaskätisesti voita käyttävätkin!

Kiinnostukseni ruoanlaittoon alkoi lapsuuden kodissani.  Äitini oli loistava ruoanlaittaja.  Hän myös huolehti aina, että ruokapöydällä oli puhdas liina, sekä servetit ja mieluisasti kukkia.  Äitini oli kaunosielu muutoinkin.

Sitten opiskelijana pääsin töihin Savon uittoyhdistykselle, joka lähetti minut Kuopiosta Nerkoon kanavalle tukinuittoon.  Kun ilmoittauduin siellä ”kympille” (porukan työnjohtaja), sanoi vanha savolaismies heti, että sinusta poika tehdään meille kokki. En vastustellut ajatusta ja kysyin tarkempia ohjeita, mitä haluaisivat syödä illansuussa? Hän sanoi, ettei meillä syödä samaa ruokaa joka päivä. Oli kuulemma makkarakeiton vuoro.    

Onneksi minulla oli mukana polkupyörä.  Kauppaan oli matkaa useita kilometrejä.  Kun olin kaupassa käydessäni ostanut lenkkimakkaraa, muutamia juureksia ja erilaisia mausteita, tein siitä työporukalle keiton.  Se maistui meille kaikille pitkän työpäivän päätteeksi hyvin.  Kymppi totesi ruokailun jälkeen: ”Kylläpä uittoyhdistys laittoi meille hyvän kokin”.

Siinä sitten ennen nukkumaanmenoa kysyin ruokatoiveita seuraavalle illalle, oli vastaus valmiina:

”Meillä ei syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin.  Nyt olisi lihakeiton vuoro.”

Aamulla kävin taas iltaa varten kaupassa ja ostin ison lihasäilykepurkin, perunoita ja mausteita.

Siinä sitten aterian jälkeen kymppi taas totesi, että kylläpä uittoyhdistys laittoi meille hyvän kokin.

Kun uittoporukan periaatteisiin kuului, ettei syödä kahtena päivänä peräkkäin samaa ruokaa, oli seuraavana iltana makkarakeittoa.  Tätä vaihtelua jatkui koko työssäoloni ajan.

En malta olla lopuksi kertomatta uittoporukasta: Ja voi sitä hajua illalla, kun miehet heittivät jaloistaan kumiteräsaappaat sekä jalkarätit ja alkoivat polttaa piipuissaan jymytupakkaa!

Meinasin pyörtyä asunparakkimme yläsängylle! Viikonvaihteessa kotona käydessä toin mukana teltan, jossa nukuin lopun kesää raittiissa ilmassa. Oli hieno kesä uittomiehenä ja kokkina!

Viinit

Innostuin viineistä v. 1970, kun kävin tapaamassa ystävääni Sveitsissä. Kävimme silloin muutamalla vaatimattomalla viinitilalla.  Jäin kuitenkin kerralla koukkuun!  Hankin viinikirjoja, joiden avulla perehdyin viininvalmistukseen, sekä viinikulttuuriin maailmalla.  Olen ollut onnekas, että olen voinut kiertää hienoja viinialueita maailmalla.  Toimin aikoinani jopa kahden viiniseuran puheenjohtajana Lappeenrannassa. Kun edesmennyt Lasse Buttenhoff halusi lopettaa paikallisen Munskänkarna-viiniseuran puheenjohtajana, pyysi hän minua jatkamaan.  Se aika oli hyvin opettavaista, kun viiniseuran toimintaan kuuluu maistelun lisäksi myös koulutus.  Kävin joissakin toisissakin viiniseuroissa kertomassa viinien saloista, sekä kirjoitin artikkeleita lehtiin, silloin nimimerkillä Peter Wein.

Innostuin aikoinani Bordeauxin loistavista viineistä, mutta tällä hetkellä ovat Bourgognen hienostuneet viinit suosikkejani.

Ruokamietteitä

Ystäväni Veikko Liiran suosituksesta pääsin v. 1992 liittymään Rotisseur-järjestöön.  Melkein heti minua pyydettiin voutineuvostoon ja pian varavoudiksi, jossa meitä huoletti kovasti se, että Lappeenrantaan suunniteltu valtakunnallinen kapituli joutui vaakalaudalle, koska Pesujen omistama Patria meni konkurssiin.  Onneksi saimme sovituksi paikan siirron Imatralle, jossa meitä auttoi monin tavoin mm. legendaarinen keittiömestari Eero Mäkelä. Näistä lähtökohdista onnistuimme kuitenkin hyvin.  Kun meidän voutikuntamme sai järjestettäväksi seuraavan kerran kapitulin, olin taustajoukoissa monessa mukana. 

Perustin aikoinani ruokaystävieni kanssa ruoanlaittoporukan (Herkkukurkut), joissa opettelimme ruoanlaiton saloja.  Olimme onnekkaita, kun saimme opetusta monilta kuuluisilta keittiömes-tareilta.  Joitakin mainitsen esimerkin omaisesti: legenraalinen Eero Mäkelä, suklaamestari Mika Gröndahl, sekä paikallisista keittiömestareista Ulla Liukkonen ja Veikko Liira.

Yleistä aihepiiriin liittyen

Kun meillä vaimoni kanssa on toinen koti Ranskan Chamonixissä, olen helpommin päässyt sisälle ranskalaisiin ruoka- ja viiniasioihin.  Minulla on myös Suomessa toiminimi, jonka puitteissa työskentelen Lappeenrannassa ja myös Ranskassa (www.viivapekka.fi).

Ranskassa minua kiinnostaa ruoan ja viinin lisäksi myös monimuotoinen maantiede, kulttuuri, sekä vuoret, joilla käymme vaimoni kanssa vaeltamassa kesäisin.  Talvella hiihtelemme murtsikkaa ja laskettelemme läheisillä vuorilla.

Lopuksi

Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut olla mukana Rotisseur-toiminnassa, joka antaa mahdolli-suuden osallistua monipuolisesti paikallisiin ja valtakunnallisiin ruokatapahtumiin, joihin olennai-sesti liittyy aina jalot juomat.

Järjestömme palkitsi minut Veikko Liiran ohella v. 2019  pronssisella arvomerkillä.

Mukailtuna esittelyni päätteeksi: Hyväkin ruoka ilman sopivaa viiniä on kuin pilvinen päivä.

Sitten lopuksi vielä muutama ateriasuosikkini.

Ankanrinta

Ankanrinta sopii mielestäni hyvin arki- tai juhlaruoaksi.  Valmistamisessa kannattaa olla tarkkana, ettei kypsennä lihaa liian kuivaksi.  Netistä löytyy hyvät ohjeet paistamiseen ja kypsentämiseen.

Lisukkeiksi sopivat kasvikset tai erilaiset pyreet, esim. palsternakasta. 

Usein laitan paistettuja perunaviipaleita fileen alle, jolloin annos on ruokaisempaa. 

Jos haluaa tehdä kastikkeen, on se helppo valmistaa kanafondeista.

Vasikan filee

Vasikanfileetä myydään joko maito- tai ruohovasikkana.  Maitovasikka on pehmeää ja kypsyy hyvin kevyellä paistamisella.  Itse rakastan maitovasikan sisäfilettä.  Toki ulkofileestäkin saa maistuvaiset pihvit.

Lisukkeeksi sopivat erilaiset kasvikset ja pyreet, kuten palsternakkapohjainen.

Kastikkeiden pohjaksi käytän punaviiniä, vasikanfondia, kermaa ja esim. mustaherukkahilloa.

Risotto

Todella nopea ja monikäyttöinen ruoka on risotto, jonka riisi täytyy olla sitä varten valmistettu.

Risotto käy hyvin kalan ja esim. paistetun lohen kanssa.  Se sopii myös ankanrinnalle ja muille lihoille. 

Toki usein nautin tattirisottoa sellaisenaan, kuten Italiassa usein tehdään.  Risottoa varten kannattaa kerätä syksyllä sieniä kuivattavaksi myöhempää käyttöä varten: tatteja, kanttarellejä, suppilovahveroita jne.  Suomalaiset tatit ovat herkkua myös Italiassa.

Vähän liottamalla kuivatut sienet on helppo lisätä risoton joukkoon valmistuksen loppuvaiheessa.

Lopuksi kunnon parmesania itse raastettuna, niin mausta saa täydellisen.

Tarkempia valmistusohjeita löytää internetistä, jos itselle valmistus ei ole rutiinia.