Samppanjan eri tyypit

SAMPPANJAN ERI TYYPIT

Blanc de Blancs, Blanc de Noirs, Non Vintage – kuluttaja voi olla samppanjaetikettejä tutkiessaan ihmeissään. Mitä merkinnät tarkoittavat, ja mikä samppanja sopii juuri minun tai ystäväpiirini makuun ja tilaisuuteen?

Vaikka samppanjasta puhutaan usein yhtenä kokonaisuutena, se ei ole jalon juoman koko kuva. Samppanjoissa on suuria eroja, sillä niitä valmistetaan monen tyyppisinä monilla eri tyyleillä. Samppanja myös elää ajassa, jossa trendit ja kuluttajien maun muuttuminen muuttavat myös samppanjoiden makua ja tuovat markkinoille uudenlaisia samppanjoita.

Samppanjatalojen tärkeimmät tuotteet ovat kuitenkin vuodesta toiseen kuivia, vuosikerrattomia NV- eli non vintage -samppanjoita, joita kutsutaan myös termillä vakiosamppanja. Niiden osuus kaikesta samppanjasta on ylivoimaisen suuri, talosta riippuen 80–90 %.

Kaikkia samppanjoita voi kuitenkin käyttää monipuolisesti eri yhteyksissä. Samppanjat eivät ole vain malja- tai aperitiivijuomia, vaan samppanjoita voi nauttia seurustelujuomina ja yhdistää ruokiin, vaikka läpi koko aterian. Jos haluaa, samppanjan ja ruoan yhdistelmän voi sävyttää hyvinkin tarkasti.

Kaikki lähtee rypäleistä. Samppanjan valmistukseen käytetään yleisimmin kolmea rypälettä, jotka ovat punaiset Pinot Noir ja Meunier sekä valkoinen Chardonnay. Jokaisella rypäleellä on samppanjassa oma tehtävänsä. Pinot Noir tuo samppanjaan voimaa ja ryhtiä, Pinot Meunier täyteläisyyttä, pehmeyttä sekä hedelmäisyyttä ja Chardonnay kestävyyttä ja raikasta hapokkuutta.

Jokaisella Champagnen alueen samppanjataloista on oma tyylinsä, keveän sitruksisesta aina rehevän hedelmäiseen ja paahteiseen. Tyylien lisäksi samppanjat jaetaan eri tyyppeihin.

Vakiosamppanja

Vakiosamppanja on samppanjanvalmistajan käyntikortti. Taidolla sekoitettu vakiosamppanja on heti myyntiin tultuaan valmis nautittavaksi. Vakiosamppanjassa on perinteisesti kolmannes kutakin Champagnen tyypillistä rypälelajiketta, Chardonnayta, Pinot Noiria ja Meunieria, mikä on yksi syy viinien tasapainoisuuteen.

Vakiosamppanjalla ei ole vuosikertaa, ja sekoitukseen saatetaan käyttää useiden kymmenien kylien ja palstojen eri rypäleistä tehtyä viiniä.

Vakiosamppanjaan käytetään myös vanhempien vuosikertojen reserve-viinejä, joten näitä samppanjoita voisi kutsua myös multi vintage- eli monivuosikertasamppanjoiksi. Reserve-viinien osuus vaihtelee talon tyylin mukaan noin kymmenestä prosentista jopa 50 prosenttiin. Vakiosamppanjaa pitää kypsyttää pullossa vähintään 15 kuukautta, mutta monesti kypsytysaika on kahdesta kolmeen vuotta tai vieläkin pidempi.

Samppanjatalo pyrkii useimmiten säilyttämään vakiosamppanjan tyylin muuttumattomana vuodesta toiseen ja siten kuluttaja tietää aina, mitä on ostamassa. Vakiosamppanjoita voi kellaroida, mutta ne eivät välttämättä enää kehity pullossa puolta vuotta tai vuotta pitempään.

Maussa on mukana sopivassa suhteessa hedelmäisyyttä, paahteisuutta ja vivahteikkuutta. Hedelmäisyyden ja paahteisuuden suhteet sekä täyteläisyys vaihtelevat talon tyylin mukaan. Myös hinnoissa on isoja eroja. Jos yleistetään, edullisemman pään samppanjoiden tyylin voi sanoa painottuvan hedelmäisiin, sitruksisiin piirteisiin. Useimmat näistä viineistä nautitaan kotimarkkinoilla Ranskassa, jossa avataan lähes puolet kaikista tuotetuista samppanjapulloista.

Vakiosamppanja on mainio maljajuoma sekä aterian aloittava aperitiivi. Se sopii myös ruokajuomaksi silloin, kun samaa samppanjaa nautitaan aterian alusta loppuun. Tyylit vaihtelevat, mutta yleistäen vakiosamppanja sopii suhteellisen keveiden makujen pariksi.

Blanc de blancs -samppanjat

Nämä ”valkoisten valkoiset” -samppanjat on valmistettu yksinomaan Chardonnay-rypäleistä, joita viljellään pääsääntöisesti Côte de Blancs’n ja Côte de Sezanne’n alueilla. Blanc de Blancs -samppanjat ovat hienostuneita, raikkaan hapokkaita, kypsytyskestäviä ja niiden mousse on silkkisen kermainen.

Vuosikerralliset blanc de blancs -samppanjat kuuluvat samppanjamaailman huippuihin. Ne sopivat lahjaksi niin samppanjan tuntijalle kuin kulinaristillekin.

Blanc de blancs on jo nuorena herkän vivahteikas samppanja, mutta viinit ikääntyvät erityisen kauniisti. Aromimaailma vaihtelee sitruksisesta mineraaliseen. Mukana voi olla myös kermaisia ja pähkinäisiä piirteitä sekä iän myötä jopa paahteista kahvisuutta. Blanc de blancs on ollut jo pitkään trendikäs samppanjatyyli, sillä viinit sopivat keveyttä ja raikkautta korostavaan globaaliin viinitrendiin.

Kevyt mutta moniulotteinen blanc de blancs on erinomainen aperitiivi, joka sopii myös kylmien pikkupalojen seuraan. Aterialla se sopii hienostuneiden ruokien pariksi eli esimerkiksi äyriäisten, ostereiden ja vaalean kalan kanssa tarjottavaksi.

Blanc de noirs -samppanjat

”Mustien valkoiset” valmistetaan punaisista Pinot Noir sekä Meunier -rypäleistä. Rypäleiden puristaminen on mahdollisimman nopeasti korjuun jälkeen tapahtuvaa tarkkaa työtä, jottei kuorista irtoa väriä mehuun. Nämä vanhaa mainettaan paremmat ja hieman tummasävyiset sekä rakenteeltaan rotevammat samppanjat viihtyvät hyvin ruokapöydässä.

Viinityyli on harvinaisempi kuin blanc de blancs. Blanc de noirs voi olla tehty Pinot Noir- ja Meunier -lajikkeiden sekoituksena, mutta käytössä voi olla vain lajikkeista arvostetumpi Pinot Noir tai trendikkyydessä kirivä Meunier. Koska mukana ei ole vaaleaa Chardonnayta, viinissä korostuvat tummien rypäleiden voimakkaat maut. Aromin sävy on siksi tumma ja siinä saattaa olla jopa Bourgognen viinialueen punaviinejä muistuttavia maanläheisiä sävyjä. Viinit ovat täyteläisiä, meheviä, kypsän omenaisia, mausteisia ja ryhdikkäitä.

Tiukan täyteläinen blanc de noirs toimii erinomaisesti ruokapöydässä. Pyöreä ja runsaan paahteinen sekä hedelmäinen maku sopii rasvaisten jalokalojen sekä äyriäisten seuraksi erinomaisesti eikä pelästy vaaleaa lihaakaan.

Roseesamppanjat

Vaaleanpunaiset roseesamppanjat muodostavat moniulotteisen samppanjatyypin. Osa roseesamppanjoista vastaa mielikuvaa hedelmäisen kesäisestä viinistä, mutta mukaan mahtuu myös tuhdin täyteläisiä versioita. Roseesamppanjoiden erot juontuvat osin erilaisista valmistusmenetelmistä, joskin valittua menetelmää voi olla vaikea maistaa valmiissa viinissä.

Suurin osa roseesamppanjoista valmistetaan lisäämällä perusviinisekoituksen joukkoon punaviiniä ennen kuplat tuottavaa toista käymistä. Tällä tavalla valmistetuissa roseesamppanjoissa korostuvat kukkeat ja hedelmäiset aromit. Pienempi osa valmistetaan tavanomaisella roseeviinien menetelmällä eli antamalla punaisten rypäleiden kuorien maseroitua eli uuttua ja luovuttaa väriä ja aromiaineita hetken aikaa puristuksen yhteydessä.

Roseesamppanjan maku on usein hedelmäisen runsas ja siinä voi aistia vadelmaa, mansikkaa, karhunvatukkaa sekä trooppisia hedelmiä. Kevyen tyylin roseesamppanjat sopivat aperitiiviksi sekä kesäisten salaattien ja kevyiden äyriäisten seuraan. Tuhdimmat käyvät mainiosti myös tukevammille mauille, kuten hummerille tai jopa punaisen lihan pareiksi.

Vuosikertasamppanjat

Vuosikertasamppanjoita valmistetaan vain erittäin hyvinä vuosina. Valmistusmäärät ovat pieniä ja hinnat sen mukaisia. Vuosikertasamppanjoita on kypsytettävä pullossa vähintään kolme vuotta, mutta kypsytysaika voi olla jopa kymmenen vuotta. Silti nuoret vuosikertasamppanjat ovat usein hieman sulkeutuneita. Ne vaativatkin aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos viet sellaisen lahjaksi, kerro lahjan saajalle, että juomaa kannattaa yleensä varastoida useampi vuosi ennen sen nauttimista.

Kypsä vuosikertasamppanja on todellinen elämys. Tuoksu on intensiivinen, kuplat ovat pieniä ja runsaita ja monikerroksisesta mausta löytää joka kulauksella jotakin uutta. Vuosikertasamppanjat sopivat suuriin juhliin ja tyylikkäisiin illallispöytiin. Parhaimmillaan ne kuuluvat maailman hienoimpien ja nautinnollisimpien viinien joukkoon. Oikein säilytettynä parhaiden vuosikertojen elinkaari on pitkä, pisimmillään jopa useita kymmeniä vuosia.

Vuosikertasamppanjat erottuvat muista samppanjoista täyteläisyydellään sekä runsaammilla, pidemmän sakkakypsytyksen aikaansaamilla aromeillaan. Vuosikertasamppanjoilla on myös usein hyvä hintalaatusuhde. Ne maksavat vain hieman enemmän kuin vakiosamppanjat, mutta panostuksella saa paljon lisää vivahteita. Pulloista ei kuitenkaan aina tarvitse maksaa lippulaivatuotteiden kaltaista luksuslisää.

Vuosikertasamppanja sopii juhla-aterioille ja tärkeisiin tilaisuuksiin. Täyteläinen viini käy runsaiden makujen säestäjäksi, joten lautasella voi olla vahvanmakuista kalaa, lihaa ja kermaisia lisukkeita.

Luksussamppanjat

Lähes kaikilla suurilla samppanjataloilla on oma lippulaivaviininsä, jossa talon eleganssi on tiivistetty mahdollisimman korkealaatuiseen pakettiin. Nämä cuvée prestige -viinit tehdään parhaiden tarhojen viineistä, usein yhden vuosikerran samppanjoina.

Luksussamppanjoiden tyylit vaihtelevat laidasta laitaan, talon linjaa noudatellen. Ne vaativat yleensä kypsytystä, joten viinit eivät anna kaikkeaan heti ostohetken jälkeen. Usein tyyli on niin herkkä, että samppanja voi tuntua nuorena kevyeltä, jopa sulkeutuneelta, ja saada maistajan ihmettelemään, mikä tässä maksaa.

Samppanjoiden hinnannousu on osunut kaikkiin, mutta erityisen kipeästi luksussamppanjoiden ystäviin. Monien hinta on noussut muutamassa vuodessa yli sadalla eurolla, mikä saa samppanjanrakastajan vääntelemään käsiään ja hakemaan lohtua vuosikertasamppanjoista, joiden kohonneet hintalaput ovat hieman paremmin siedettävissä.

Cuvée prestige on paikallaan silloin, kun vain paras on kyllin hyvää. Korkea hinta ei kuitenkaan aina kerro siitä, että viini olisi omaan suuhun sopivin vaihtoehto. Luksussamppanjat, varsinkin ikääntyneemmät pullot, ansaitsevat nauttijan täydellisen keskittymisen. Ne kannattaa nauttia tilaisuuden alkuun, kun kaikki aistit ovat terävimmillään eivätkä muut maut ole ehtineet sekoittamaan makupalettia.