Säilyttäminen ja varastointi

Samppanjan säilyttäminen ja varastointi

Useimmat samppanjat ovat valmiita nautittaviksi heti myyntiin tullessaan – mikä onni kärsimättömälle kuplafanille!

Samppanjamyynnistä maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti suurin osa on nk. vakio- eli Non-Vintage samppanjoita. Ne valmistetaan eri vuosikertojen ja usein kolmen päärypälelajikkeen (Pinot Noir, Chardonnay, Meunier) sekoituksista, jotta maku ja laatu säilyisivät tasaisina vuodesta toiseen, vuosikertavaihteluista huolimatta.

Osa vakiosamppanjoistakin hyötyy varastoinnista: niiden maku syvenee, tuoksuun tulee sitrusaromien rinnalle kypsempää hedelmäisyyttä ja makuun lisää vivahteikkuutta. Joskus jo puoli vuotta kellarointia riittää, joskus taas viini tuntuu vaativan jopa parin vuoden lisäkypsytystä. Onneksi nykyään yhä useampi samppanjantuottaja merkitsee takaetikettiin uudelleenkorkituksen eli dégorgementin ajankohdan. Jos siitä on kulunut jo tovi, kannattaa yksi pullo maistaa samppanjan elinkaaren arvioimiseksi, tietysti oman samppanjamaun mukaan. Jos dégorgement on tehty vasta muutama kuukausi sitten, nämä herkkäsieluiset pullot voi huolettomammin jättää hetkeksi toipumaan uudelleenkorkituksen rasituksesta ja mahdollisesta matkaväsymyksestä.

Vuosikerta- ja luksussamppanjat usein suorastaan vaativat ainakin muutaman vuoden lisäkypsytystä. Jos arvokkaan pullon avaa liian nuorena, voi tuntua siltä, että mikä ihme tässä juomassa maksaa. Herkkien aromien syveneminen räjähtäväksi tuoksu- ja makunautinnoksi ottaa aikansa. Osa samppanjataloista on kuluttajaystävällisiä myös näiden samppanjatyyppien kohdalla ja tuo myyntiin huippusamppanjansa vasta kun ne ovat kypsyneet nautintakuntoon, jopa yli 10 vuoden kuluttua pullotuksesta. Tämä tietysti näkyy myös hintalapussa.

Millaisessa varastossa samppanja viihtyy?

Jos samppanjaa ostaa varastoon, samat nyrkkisäännöt pätevät kuin muissakin viineissä: niitä tulisi säilyttää mieluiten pimeässä, viileässä ja tasalämpöisessä paikassa. Viinien kannalta ihanteellisissa olosuhteissa lämpötila on 10–15 astetta läpi vuoden ja ilma on kostea. Toisin kuin muita luonnonkorkilla suljettuja viinejä samppanjapulloja ei tarvitse säilyttää vaaka-asennossa, sillä pullon paine riittää pitämään luonnonkorkin riittävän kosteana myös pystyasennossa. Viinikaapit ja kellarit on kuitenkin useimmiten suunniteltu vaakatasoiseen varastointiin, ja siinäkin asennossa pullot kehittyvät mainiosti.

Lyhytaikaisessa varastoinnissa samppanjapulloja voi säilyttää myös huoneenlämmössä, kunhan varasto on pimeä ja tärinätön ja sen lämpötila pysyy tasaisena. Lämpötilan tasaisuus on tärkeämpää kuin juuri ihanteellisessa 10–15 asteessa pysyminen. Jos oma säilytyspaikka ei siis ihan osu tähän haarukkaan, suurta huolta ei ole, jos lämpötila vain pysyy tasaisena läpi vuoden.

Yhden yleistyksen mukaan viini kehittyy (pimeässä) huoneenlämmössä tuplavauhdilla verrattuna ihanteellisiin olosuhteisiin. Samppanjan kanssa kannattaa olla vielä tarkempi ja nauttia huoneenlämmössä säilytetty samppanja mieluummin nuorena ja raikkaana kuin väsyneenä, hapettuneena ja parhaan teränsä menettäneenä. Jääkaappi taas on liian viileä paikka pitempiaikaiseen säilytykseen, eikä jääkapin tärinä tee hyvää viinin tasapainoiselle kehittymiselle kohti huippua.

Ja samppanjan elinkaaren huipun määrittelee oma maku – siihen kannattaa luottaa!