Samppanja

MIKÄ ON TEHNYT SAMPPANJASTA SAMPPANJAN?

Samppanjalla on monia erityispiirteitä, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen. Näitä ovat mm. samppanjan maine, sen brändi ja historia, Champagnen rajattu alue, ilmasto ja maaperä, samppanjan valmistus ja samppanjatyypit sekä samppanjaan liittyvät lukuista tarinat.

MAINE

Kautta historian samppanja on ollut synonyymi luksukselle, juhlille ja ilolle. Se on tullut tunnetuksi kuninkaallisten, kauniiden, rikkaiden ja julkkisten juomana. Kukapa ei joskus haluaisi tuntea itseään oman elämänsä James Bondiksi, samppanjassa kylpeväksi Marilyn Monroeksi tai menestyväksi artistiksi Jay-Z:n tapaan.

Moniin muihin luksustuotteisiin verrattuna samppanjan hinta on varsin kohtuullinen. Samppanjaa sanotaankin arkipäivän luksukseksi, johon lähes jokaisella on ainakin joskus varaa - kiitos mm. lukuisten pullokokojen piccoloista lähtien.

Samppanjaa voi nauttia niin synkän ukkosillan piristykseksi kuin elämän parhaiden hetkien juhlistamiseen. Kun vieraalle tarjotaan samppanjaa, hän kokee saavansa juoman lisäksi arvostusta osakseen - onhan häneen selvästi panostettu. Harva asia kilpailee samppanjapullon poksahduksen tai sihahduksen aikaansaaman huomion kanssa: huonokuuloisemmatkin havahtuvat tuohon odotuksia nostattavaan ääneen ja kiirehtivät sitä kohti. Samppanjalla voi hurmata ja tehdä lähtemättömän vaikutuksen.

BRÄNDI

Millään muulla viinityypillä ei ole yhtä vahvaa brändiä kuin samppanjalla. Väkevien juomien maailmassa brändäys on paljon yleisempää kuin viineissä. Perinteisesti väkevien tuottajia on ollut lukumääräisestikin huomattavasti vähemmän kuin viinintuottajia, joita Euroopan suurissa viinimaissa on mahtunut satoja jo yhteen maakuntaan.

Samppanjaa viedään yli 190 maahan, ja sen osuus koko maailman kuohuviinilitroista on noin 10 prosenttia. Kun puhutaan myynnin arvosta, samppanjan osuus globaaleista kuplamarkkinoista on huikeat 33 %. Voiko kolmannes maailman kuohuviinieuroista olla väärässä?

Comité Champagne (entinen CIVC eli Comité Interprofessionnel du Vins de Champagne) vahtii haukan lailla Champagne-sanan käyttöä ympäri maailman. 1990-luvulla Yves Saint Laurent lanseerasi hajuveden nimeltä Champagne. Vaikka kyseessä on ranskalainen luksusbrändi, CIVC uhkasi YSL:ää oikeustoimilla, ellei tuoksun nimeä muuteta. YSL taipui, ja parfyymin nimi muutettiin muotoon Yvresse. Samppanjakomitean palveluksessa on kaksi täyspäiväistä juristia valmistelemassa oikeustapauksia Champagne-nimen väärinkäytön varalta.

Yhdysvalloissa viinintuottajat käyttävät surutta sanaa Champagne kuohuviiniensä etiketeissä, mutta jos he haluavat tuoda pullonsa Euroopan Unionin markkinoille, Champagne pitää muuttaa muotoon Sparkling Wine. Sama pätee venäläisiin ja kaikkien muidenkin maiden tuontikupliviin.

Myös samppanjatalot ovat keskimääräistä tunnetumpia ja isoimpien talojen markkinointibudjetit ovat lähes rajattomia. Useimmat suomalaisetkin osaavat nimetä ainakin Keltaisen lesken (Veuve Clicquot), Möttösen eli Mötikän (Moët & Chandon), Bollingerin ja Dompan (Dom Pérignon), kun taas yksittäisen muun alueen viinitalojen nimeäminen voi olla paljon hankalampaa. Samppanjataloilla on varaa ja halua panostaa markkinointiin ja itsensä tunnetuksi tekemiseen huomattavasti normiviinitaloa enemmän.

HISTORIA

Samppanjan historia on täynnä mm. kuninkaita, kruunajaisia, työlleen omistautuneita munkkeja ja oman aikansa julkkiksia. Tässä luettelo muutamista samppanjan merkkipaaluista vuosisatojen varrelta:

·        Paikalliset luostarit jatkoivat jo roomalaisten aloittamaa viininvalmistuksen perinnettä Champagnen alueella. Suurin osa viinistä oli hailakan punaista ja kuplimatonta.

•       Aurinkokuningas Ludvig XIV (1635–1715) ihastui silloin vielä kuplimattomaan samppanjaan jo kruunajaisissaan ja nosti juoman koko hovinsa suosikkijuomaksi.

•       Englantilaiset kaupallistivat samppanjan kuplivassa muodossa

-   Englantilaiset onnistuivat puhaltamaan kestäviä viinipulloja ranskalaisia aiemmin, koska he siirtyivät käyttämään lasimassan lämmityksessä tehokkaampaa kivihiiltä puun sijaan.

-   Samppanjan vienti oli sallittua vain tynnyreissä vuoteen 1728 saakka.

-   Jo vuonna 1662 englantilaiset oppivat lisäämään sokeria pullotettavaan viiniin poreilun lisäämiseksi. Lujat pullot ja sokerinlisäys saavuttivat itse Champagnen alueen vasta 1700-luvun taitteessa.

•       Samppanja kehittyi nykyiseen muotoonsa 1800-luvun aikana

-   Veuve Clicquot'n kellarimestari kehitti sakanpoistoa helpottavan pupitre-tanssitustelineen vuonna 1818.

-   Poreiluun tarvittava sokerinlisäyksen määrä onnistuttiin mittaamaan noin vuoteen 1840 mennessä.

-   Louis Pasteur osoitti hiivojen merkityksen alkoholikäymisessä vuonna 1857 - paljon myöhemmin kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Siihen saakka hallitsemattoman voimakas toinen käyminen saattoi rikkoa jopa 90 % vuosikerran pulloista. Tämä paitsi nosti juoman hinnan tähtitieteellisen korkeaksi, vaati myös varautumaan kellarityöskentelyyn paksuin nahkaisin suojaessuin ja -päähinein.

-   Kaikki samppanja oli erittäin makeaa vielä suuren osan 1800-lukua: sokeriä lisättiin pulloon 165–330 g/l. Samppanjan paikka juhlaillallisilla olikin jälkiruoan kumppanina.

-   Madame Louise Pommery valmisti ensimmäisen kaupallisen läpimurron tehneen kuivan Brut-samppanjan vuonna 1874, ja pitkään sen jälkeenkin suurin osa samppanjasta oli makeaa.

•       Champagnen alue kärsi pahasti molempien maailmansotien aikana. Ensimmäisessä maailmansodassa viinitarhoista tuli sotatannerta ja samppanjakellareita muutettiin sotasairaaloiksi. Toisen maailmansodan aikana samppanjaa yritettiin kätkeä janoisilta miehittäjiltä mm. väliseinillä ja salakäytävillä. Vielä nykyäänkin kunnostusten yhteydessä löydetään menetetyksi luultuja samppanja-aarteilta noilta surullisilta vuosilta.

RAJATTU ALUE, ILMASTO JA MAAPERÄ

Champagnen noin 34 400 hehtaaria on täyteen istutettu ja alue tuottaa yli 300 miljoonaa pulloa samppanjaa vuosittain. Määrä voi kuulostaa suurelta, mutta uusien markkina-alueiden kuluttajat voivat samppanjan löytäessään aiheuttaa kysyntään isojakin piikkejä. Hintataso tulee tuskin laskemaan jatkossakaan globaaleista kriiseistä ja kauppasodista huolimatta.

Champagnessa vallitsee viileä mannerilmasto ja se sijaitseekin Ranskan viininviljelyn pohjoisrajalla. Vuoden keskilämpötila on noin 10 astetta. Viileä ilmasto on omiaan laadukkaan kuohuviinin valmistukselle, sillä toinen käyminen lisää viinin alkoholipitoisuutta vielä noin 1,5 prosentilla. Rypäleiden pitäisi siis saavuttaa joka vuosi juuri sopiva sokerin, hapokkuuden ja hedelmäisyyden tasapaino.

Niin liiallinen viileys kuin liika lämpökin voi tuhota tämän herkän tasapainon. Ilmastonmuutoksen aiheuttamaan uhkaan ei Champagnessakaan suhtauduta välinpitämättömästi: monet samppanjatalot ovat jo ostaneet viinitarhoja viileämmästä eteläisestä Englannista, jonka liitukivinen maaperä muistuttaa kovasti Champagnea.

Champagnen alueen liitukivinen maaperä (chalk) on yksi tärkeistä laadun tekijöistä. Tällä viileällä alueella sataa paljon, mutta huokoinen, jopa 300 metriin syvyyteen ulottuva liitukivimaaperä imee vettä itseensä sienen lailla. Näin sadevesi ei jää tukahduttamaan köynnösten juuria. Lisäksi maan huokoisuuden ansiosta köynnösten juuret pääsevät kurottautumaan syvälle alas maan uumeniin ja tarvittaessa imemään sieltä riittävästi vettä ja ravinteita kuivemman kauden sattuessa.

Liitupitoisessa maaperässä on paljon enemmän kalsiumkarbonaattia (CaCo3, active lime) kuin kalkkikivisessä (limestone) maaperässä. Tästä syystä kypsien Champagnen alueen rypäleiden pH on alhaisempi ja siten niiden hapokkuus korkeampi kuin muissa maaperissä kasvaneissa rypäleissä.

Viileän ilmaston ja liitukivisen maaperän ansiosta rypäleistä tulee taitavan viljelijän käsissä juuri sopivan kypsiä ja runsashappoisia, jotta niistä voi valmistaa korkealaatuista kuohuviiniä.

Voi kun olisi syntynyt samppanjatilalliseksi! Yhden tarhahehtaarin hinta Champagnessa on helposti yli pari miljoonaa euroa, ja parhaista Grand Cru -palstoista oltaisiin valmiita maksamaan melkein mitä tahansa, jos niitä vain tulisi myyntiin. Rypälekilosta Chardonnayta Côtes de Blancin arvostetuimmilta Grand Cru -tarhoilta maksetaan heittämällä 8–10 euroa kilolta. Kun muistaa, että yhden samppanjapullon valmistamiseen tarvitaan 1,2–1,5 kiloa rypäleitä, pullon hinta ei enää tunnukaan niin mahdottoman korkealta.