Elina Särmälä

Syödään yhdessä

Paistinkääntäjien toiminnan arvoina ovat ruoantekijöiden ja laadukkaiden raaka-aineiden arvostus, hyvät pöytätavat sekä ravintola-alan ammattilaisten ja ruokaharrastajien yhteistyö. Paistinkääntäjiksi hakeutuneet ja järjestöön hyväksytyt jäsenet edustavat varmasti sitä kansanosaa, joille ruoan, yhdessäolon ja hyvien ruokatapojen kunnioittaminen on itsestäänselvyys. Valitettavasti kansallisella tasolla ruokaan ja ruokailuun liittyvät perusasiat ja vuosisatojen perinteet ovat menettäneet merkitystään.

Elämäntyyli on muuttunut kiireiseksi ja ihmisistä on tullut itsekkäämpiä sekä itsenäisempiä. Perheen harrastukset sanelevat illan rytmin. Enää ei ole itsestään selvää, että perhe kokoontuu yhteisen ruokapöydän ääreen klo 17, syö päivän toisen pääaterian ja keskustelee kuluneen päivän tapahtumista. Ruokailusta on tullut enemmän välipalatyyppistä napostelua ja selkeä viiden aterian ruokarytmi on katoamassa. Moni varmasti ajattelee, että näin on ja niin sen kuuluukin olla. Emme elä enää agraariyhteiskunnassa, vaan digitalisoidussa nykyajassa. Mitä haittaa edellä kuvatusta muutoksesta voi olla?

Väitän, että muutos on aiheuttanut haittaa ja vahinkoa, jotka näkyvät monin tavoin elämässämme ja johon törmään yhä enemmän myös työssäni lasten ja nuorten parissa. Maanantainälkä ja perjantaitankkaus ovat jo tunnettuja käsitteitä. Maanantaina on selkeästi nähtävissä oppilaiden nälkäisyys, sillä koululaisille ei välttämättä valmisteta ja tarjota aterioita viikonloppuna. Samat oppilaat tankkaavat perjantaina koulussa vatsansa täyteen, koska tietävät, että he saavat todennäköisesti seuraavan lämpimän aterian vasta maanantaina koulussa.

Myös moni perinteinen suomalainen ruokalaji on lapsille eksoottinen kokemus, sillä heille ei ole koskaan tarjottu niitä kotona. Päiväkodista ja koulusta onkin muodostunut tärkeä paikka suomalaiseen ruokakulttuuriin tutustuttamisessa ja opettamisessa, kuten myös yhdessä syömiseen, ruokapuheeseen ja hyvien pöytätapojen opettamiseen.

Ylipainoisten osuus väestössä on lisääntynyt. Toki ilmiöön on monia syitä, kuten fyysisen aktiivisuuden vähentyminen luontaisen arkiliikunnan vähennyttyä.  Myös runsaasti energiaa sisältävien välipalatyyppisten ruokien syöminen, jotka ovat hiljalleen syrjäyttäneet ja vääristäneet käsityksen normaalista kahden pääaterian, aamu- ja iltapalan sekä välipalan sisältävästä ruokarytmistä.

Edellä kuvattu muutos on valtava ja melkeinpä mahdoton asia enää muuttaa. Uskon silti pieniin ihmeisiin ja siihen, että pienistä puroista syntyvät ne isot virratkin. Toisin sanoen me paistinkääntäjät voisimme ottaa missioksemme palauttaa perinteiset arvot, kuten yhdessä syömisen, ruokakulttuurin vaalimisen ja perinteisen ateriarytmin. Voimme aloittaa muutoksen omasta lähipiiristä, työpaikoilla ja missä ikinä vaikutammekaan. Voimme omalla esimerkillä antaa hyvän mallin, joka säteilee pikkuhiljaa laajemmalle alalle ja saa aikaan myönteisiä muutoksia sekä ihmisten fyysiselle, mutta myös psyykkiselle hyvinvoinnille!

Elina Särmälä

kirstun vartija ja ravitsemustantta