Ajat muuttuvat
Karjalaisenkin ruokakulttuurin on sopeutuminen nykyaikaan. Se tarkoittaa parhaimmillaan maailman eri ruokaperinteiden hedelmällistä sekoittumista, mutta huonoimmillaan ruokalajien kuolemista ”sukupuuttoon” ja roskaruuan yleistymistä.
Meidän vastuullamme on, että ikivanhoja, sukupolvelta toiselle siirtyneitä reseptejä vaalitaan ja perinneruokia valmistetaan niin kodeissa kuin Paistinkääntäjien tapahtumissa. Ruokakulttuurin pitää elää eikä muumioitua vanhoihin keittokirjoihin.
Mitä on karjalainen ruokaperinne?
Karjalan ruokakulttuurin taustalla on Suomen ja Venäjän välinen vuosisatainen vuorovaikutus, erityisesti autonomian aika ja siitä seuranneet kauppa- ja kulttuuriyhteydet. Myös Pietarin suurkaupunki vaikutti aikanaan voimakkaasti Karjalan kannaksen maa- ja ruokatalouden kehittymiseen. Tunnusomaisia piirteitä karjalaisessa ruokaperinteessä ovat runsas kalan käyttö, viljaruoat, hapanmaitotuotteet, kasvikset, sienet, marjat ja hedelmät sekä runsas leipä ja piirakkakulttuuri.
Pata- ja uuniruoat ovat täällä kaakossa suositumpia ja yleisempiä kuin Länsi-Suomessa. Uuniruokien yleisyys ja tuore leipä ovat peruja ajalta, jolloin talot ja torpat lämmitettiin uuneilla. Lämmityksen ohessa uunin lämpö hyödynnettiin hauduttamalla erilaisia potteja ja puuroja ja leipomalla leipiä. Karjalanpaistia popsitaan edelleen lähes joka perheessä.
Itä-Suomessa leivän asema on ollut aina tärkeä. Ruokaleipää leivottiin viikoittain, toisin kuin Länsi-Suomessa. Tyypillisiä karjalaisia leipiä ovat hapan limppumainen ruisleipä sekä ohrarieska. Joutsenossa höpsytetään ohrarieskaa vielä nykyäänkin erilaisissa rieskatapahtumissa. Ei pidä unohtaa myöskään markkinoiden ja tapahtumien itseoikeutettua valtiasta Viipurin rinkeliä. Erilaiset piirakat, kuten karjalanpiirakka, vatruskat, sultsinat ja tsupukat ovat ominta karjalaista ruokaperinnettä.
Leivän ja erilaisten piirakoiden ja lepuskojen huomioiminen ruokalistalla onkin kaakonkulmalla oleellista. Ruisleivän käyttömäärä on vähentynyt Suomessa vuosi vuodelta, mutta idässä nuoretkin osaavat vielä arvostaa hyvää ruisleipää ja sitä syödään täällä enemmän kuin missään muualla. Leivonnaisten merkitys kulminoituu kauniiseen karjalaiseen tapaan, rotinoihin. Kun perheeseen syntyy lapsi, naapurit ja tuttavat vievät tuliaisiksi erilaisia leivonnaisia: leipää, piirakoita ja pullakranssi. Tämä perinne elää ja voi hyvin tänäänkin.
Erikoisherkut
Uuniruokien kuningas on särä, puukaukalossa kiviuunin uumenissa kypsytettävä lampaanpaisti perunoineen. Sitä on valmistettu aikanaan monilla Karjalan paikkakunnilla molemmin puolin rajaa. Suurta kiviuunia ja pitkää haudutusta edellyttävä ruokalaji on käynyt valitettavan harvinaiseksi, mutta on syöjälleen unohtumaton elämys. Nykyisin sen äärelle pääsee onneksi Lemillä ja myös Lappeenrannan kapitulissa sitä tarjottiin vuonna 2008.
Joulun uuniruokien perinteeseen kuuluu aattolohko. Tämäkin ruokalaji oli jo unohtumassa, mutta nyt sitä on taas opittu syömään ja arvostamaan. Pottiin laitetaan perunaa, lanttua, sianlihaa ja lohta ja haudutetaan sitten pitkään. Tämä ruoka kuuluu hengeltään samaan kategoriaan kuin Alsacen kuuluisa baekoff, vaikka viiniä ei pataan Karjalan mailla lorautetakkaan.
Kalalajeista muikku on suosituin, ahventa ja muita järvikaloja unohtamatta. Kalaa syödään nykyisinkin viikoittain ja voi sitä porua, kun saanti ehtyy aika ajoin tavikaudella. Suoraan paistinpannulta perunamuussin viereen lastatut, ruisjauhoilla leivitetyt muikut ansaitsevat paikkansa missä kulinaarisessa seurassa tahansa.


