Lounas Lehtovaarassa
 |
 Alkumaljana nautimme Greymanin Brut Blancs de Blancs -kuohuviiniä. |
 Alkucanapeet viipurilaisittain ovat siikatartar, vihreää parsaa ja Parmankinkkua. |
 Lehtevä äyriäisvannike, makukerroksissa tiikerirapua, kampasimpukkaa, freesattua sipulia ja fenkolia. |
 Keväinen parsa oli kivasti kuljetettu alkuruoalta pääruokaan - rapsakkana ja sopivasti suolattuna. |
 Mansikkajäädykettä ja suklaata säestivät vadelma-coulis ja mintunlehtisilppu. Jutun kuvat Kari Castrén |
Pitkä ja pimeä talvi taitettiin paistinkääntäjien kevätlounaalla. Perinteikäs Lehtovaara kylpi auringossa ja täyttyi Helsingin voutikunnan herkkusuista huhtikuun viidentenä päivänä. Kevätaurinko seurasi meitä Töölön kaduilta pöytiin asti, sen näki hymyistä ja kuuli iloisesta puheensorinasta.
Kevään merkit oli kerrottu myös menussa: siikaa, parsaa, karitsaa, mansikoita... Johtaja Ria Gustafsson ja keittiömestari Thomas Rosenberg olivat muokanneet ravintolan viipurilaisajalta, 1930-luvulta säilyneen huoneentaulun pohjalta erinomaisen lounaan. Tyylikästä, kotimaista, vaan samalla niin kansainvälistä - juuri kuten menneen ajan kansainvälisimmän kaupungin ykkösravintolalta sopii odottaa. Stadilaishöyste toi kaiken sitten nykyaikaan.
Alkumaljana nautimme Greymanin Brut Blancs de Blancs -kuohuviiniä. Kevyt ja kivasti hapokas sopii aina alkuun. Satunnainen rotisööri ei tunnistanut rypäleitä mutta maku oli miellyttävä.
Alkucanapeet viipurilaisittain ovat siikatartar, vihreää parsaa ja Parmankinkkua. Kiitos pitää antaa erityisesti mätikoristelusta ja annoksesta kokonaisuutena.
Lehtovaaran äyriäisvannike on upea! Lehtevä, makukerroksissa tiikerirapua, kampasimpukkaa, freesattua sipulia ja fenkolia. Soosieerin kruunuina pestoöljyä ja hummeri-Hollandaise. Etelä-Afrikan Sauvignon Blanc oli hyvä valinta alkuruokien viiniksi. Flagstone Free Run oli upean herukkainen, ei liian kirpeä, sanoipa joku myös elämyksellinen.
Vuoden 2008 Castello del Poggion Barbera d´Asti oli myös hyvä viinivalinta. Sitä nautittiin uunissa paahdetun karitsan paahtopaistin ja timjamikastikkeen kera. Keväinen parsa oli kivasti kuljetettu alkuruoalta pääruokaan - rapsakkana ja sopivasti suolattuna. Annoksen hapankaalikin maistui mutta itse jäin kaipaamaan alkuperäismenun "croquettes de pommes".
Tuore kateleipä oli mallasleipää, tukevaa ja maistuvaa ja sointui hyvin hapankaalin kanssa. Kateleipä oli säästetty pääruoalle, fiksua, sillä maisiaisia siitä oli jo siikacanapeessa.
Jälkiruoka viimeisteli kevätlounaan. Mansikkajäädykettä ja suklaata säestivät vadelma-coulis ja mintunlehtisilppu.
Cafe ja kohti keväisiä bulevardeja. Kuka tallentaisi Viipurin ravintolaelämän kirjaksi, mietin? Ehkäpä pian 100-vuotias Lehtovaara?
Satunnainen rotissööri - Chevalier Kari Castrén - kiittää voutikunnan toimihenkilöitä ja koko Lehtovaaran henkilökuntaa onnistuneesta kevätlounaasta. Kiitos myös miellyttävälle turkulais-viipurilaiselle pöytäseurueelle.